Anteeksipyynnön paikka

Sunnuntain evankeliumissa kuulemme armottomasta palvelijasta. 

"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.

Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.

"Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.

"Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Armahtamisen ihanne ja todellisuus

Evankeliumin ydin on siinä, miten armollinen Jumala meillä on. Meidän tehtävämme on kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta ja anteeksianto on yksi näistä asioista, jotka meidän pitää omaksua.

Armon suuruus aukeaa meille kun tiedämme, minkä verran palvelija oli velkaa kuninkaalle. Olisiko tuon armottoman palvelijan varat edes teoriassa velan maksuun? Ei olisi. 10 000 talenttia oli aivan käsittämätön suuri summa ja se oli tuon ajan suurin tunnettu luku. Yhdellä talentilla sai 6 000 denaaria eli 10 000 talenttia merkitsi 60 miljoonaa denaaria. Raamatun ajan työläisen päiväpalkka oli yksi denaari. 

Jokainen meistä on tuo armoton palvelija. Mies, joka sai armon Jumalalta mutta itse ei armahtanut toisia. Hän tuli osalliseksi suurimmasta armosta mitä kykenemme edes ajattelemaan, mutta tuhosi tämän autuuden valitessaan laupeuden sijaan itsekkyyden. Etenkin paaston aikana kannattaa miettiä tarkkaan, löytyykö tämä sama armoton palvelija myös minun sisältä? Me joudumme tekemään todella kovasti töitä itsemme kanssa, jotta opimme edes antamaan anteeksi toisillemme samoin kuin Jumala. 

Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. (Matt. 7:2). Tämä periaate on tuttu meille jokapäiväisesti elämästä, mutta tässä vertauksessa siihen on lisätty syvästi kristillinen sisältö. Armahtaminen ja anteeksiantaminen. Me saamme yllättäen tuomita toisiamme, kunhan me tuomitsemme anteeksiantaen. Käytännössä tämä kehottaa meitä antamaan aina anteeksi ja ilman mitään ehtoja. Jos meidän kohdallamme Jumala käyttää armoperiaatetta, niin silloin meidänkin pitää käyttää tätä armoperiaatetta lähimmäisiämme kohtaan.

Miten isoja asioita meidän pitäisi antaa anteeksi? Sillä ei ole mitään rajaa, jos pidämme mielessämme vertauksen. Palvelijan velka kuninkaalle oli 10 000 talenttia eli mittaamaton velka. Meidän on helppo antaa anteeksi pikkujuttuja mutta meitä koetellaan isoissa asioissa. Anteeksiantaminen on vaikeaa kun meitä on loukattu, kun heikot ja viattomat ihmiset ovat kärsineet ja kun julmuuden määrällä ei ole mittaa. On syytäkin vihata noita tekoja sydämen pohjasta  mutta kykenemmekö olemaan tuomitsematta noita ihmisiä? 

Miksi anteeksiantaminen on niin keskeistä kristinuskossa?

Tässä vertauksessa on jotakin samaa kuin syntiinlankeemuskertomuksessa. Me saamme osaksemme suuren lahjan mutta emme osaa olla siitä kiitollisia ja toimimme moukkamaisesti. Me olemme rikkoneet kaiken ennen kuin huomaammekaan. Lopuksi vielä luulemme, ettemme jäisi kiinni vaan lymyilemme puskassa ja syyttelemme toisiamme.

Matkalla Golgatalle

Miksi Jumala vaatii meitä antamaan anteeksi? Siksi, että me olemme Kristuksen seuraajia. Kristus tuli hävittämään synnin maailmasta ja tekemään sen voiman tyhjäksi. Anteeksiantamus liittyy elämään ja viha kuolemaan. Niin kauan kun me vihaamme, me olemme kuolleita sieluissamme ja teemme työtä saatanan hyödyksi. Vihaamalla me estämme taivaan valtakunnan toteutumista tässä maailmassa ja teemme Jumalan pelastustyön tyhjäksi.

Me tiedämme, että anteeksiantaminen on jumalallista, koska se aiheuttaa monia hyviä asioita hengelliselle elämällemme. Kun me annamme anteeksi, me asetumme toisen ihmisen asemaan ja hänen rinnalleen. Me myönnämme olevamme epätäydellisiä mutta voimme tukea toisiamme tällä tiellä. Anteeksiantaminen vapauttaa meidät velastamme toista ihmistä kohtaan. Velka tarkoittaa sitä, että me emme odota toisen korvaavan aiheuttamaansa pahaa. Usein tuo korvaaminen on toisen rankaisemista samalla tavalla kuin meitäkin on kohdeltu. 

Jokainen päivä on annettu meille sen takia, että katuisimme ja tekisimme parannuksen. Me saamme jatkuvasti tilaisuuksia parannuksen tekoon mutta me mielellämme lykkäämme sitä huomiselle. Elinpäiviemme lukumäärä on meille salattu ja sen vuoksi parannuksen tekoa ei kannata lykätä tuonnemmaksi.

Anteeksiantaminen on tie kohti Taivaan valtakuntaa

Kristittynä oleminen merkitsee sitä, että me annamme anteeksi anteeksiantamattoman, koska Jumala on antanut meille anteeksiantamattoman. (C.S. Lewis)

Taivaan valtakunnan laki tarkoittaa ehdotonta anteeksiantamista. Taivaan valtakunnan todellisuus on meidän lähellämme ja voimme astua siihen vaikka heti, kunhan noudatamme sen keskeistä periaatetta eli anteeksi antamista lähimmäisellemme ilman ehtoja. Anteeksiantamista aina ja kaikissa tilanteissa ilman ehtoja. Sitenhän Jumalakin toimii meitä kohtaan.

Miksi meille kerrottiin tämä evankeliumi? Mitä meidän pitäisi oppia tästä evankeliumista? Siksi, että me saisimme edes kalpean aavistuksen siitä mitä on todellinen ja absoluuttinen anteeksi antaminen. Jumala ei edes miettinyt sellaista mahdollisuutta, että antaisi armottomalla palvelijalle maksuaikaa tai että hän saisi osan lainasta anteeksi. Hän antoi kaiken anteeksi ja palvelija sai lähteä vapaana miehenä. Samaa anteeksiannon suuruutta odotetaan myös meiltä.

Törmään rippi-isänä säännöllisesti sellaiseen ongelmaan, ettei toiselle anneta anteeksi vaikka tämä anteeksiantoa pyytäisikin. Olen osannut todeta tähän vain sen, että ihmisen pitää silloin vain antaa anteeksi tämä armottomuus ja rukoilla hänen puolestaan. Esirukouksen kautta tämä minuun kohdistettu viha laantuu vaikka vihaajan tunne pysyisikin samana. Toinen yhtä tärkeä asia on oppia pitämään itseään kaikkein suurimpana syntisenä.

Anteeksiantaminen ei ole yksittäinen teko vaan pysyvä asenne (Martin Luther King)

Stefanoksen kivitys

Tämä vertaus on Kristuksen vastaus Pietarin kysymykseen, kuinka monta kertaa meidän pitää antaa anteeksi. Jeesus vastasi, että seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Se ei tarkoita 490 kertaa vaan sitä, ettei meidän edes pidä laskea lukumäärää. Tärkeintä ei ole yksittäinen anteeksianto vaan jatkuva asenne.

Joka kerta kun me annamme anteeksi, me toimimme, kuten kristityn kuuluu toimia. Ja joka kerta kun me emme anna anteeksi, me toimimme Taivaan valtakunnan vastustajina. Kun me annamme anteeksi, me tunnustamme sen tosiasian, että synti on turmellut maailmamme ja se on vääristänyt meidän jokaisen aivoituksia. Antamalla anteeksi, me annamme toiselle tilaisuuden toimia oikein ja näemme hänessä olevan Jumalan kuvan.

Riittääkö, että annamme anteeksi velvollisuuden tunnosta tai pakosta? Ei, koska anteeksi pitää antaa koko sydämestämme. Anteeksiantaminen ei ole myöskään kaupankäyntiä, jonka avulla varmistelemme taivaspaikkaa itsellemme. Sen tarkoitus on muokata meidän sieluamme sellaiseksi, että meistä voisi tulla taivaan valtakunnan asukkaita. Se on armon asettamista oikeudenmukaisuuden tilalle ja uudenlaisen elämän opettelemista.

Siunattua paaston jatkoa kaikille lukijoille!