Paasto - sielun ja ruumiin terveydeksi

Syksyä kohti mennään ja sen myötä laskeudumme Jumalansynnyttäjän paastoon. Paasto alkaa torstaina ja päättyy Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan aattona 14.8. Varsinaista juhlaa vietetään siis 15.8. ja se päättää kirkkovuoden kierron. 

Maria astuu iankaikkiseen elämään ja tämä on meille juhlan asia. Kristitylle kuolema ei merkitse surullista loppua vaan siirtymistä taistelevasta seurakunnasta riemuitsevaan seurakuntaan. Juhlan ikonissa Maria on kuvattu kuolleena ja tätä todistamassa on koko kirkko, apostolit ja Kristus Marian sielu sylissään. Maria todellakin kuoli mutta hänellä on elämä ylösnousseessa Kristuksessa, samoin kuin meillä kaikilla. Jumalansynnyttäjän paaston aikana meidän kaikkien on hyvä pohtia tätä kristinuskon ydinasiaa. 

Ortodoksisen kirkon erityinen piirre on siinä, että sen näkemys ihmiselämästä on kokonaisvaltainen. Kirkon paastoperinteessä ihmisen tarpeet ymmärretään hengellisen elämän lisäksi myös fyysiseltä kannalta. Kirkko ei unohda ihmisen sosiaalista vastuuta lähimmäisistään, vaan kehottaa ihmistä jakamaan saamaansa hyvää myös toisille ihmisille. Paaston aika merkitsee uskovalle ihmiselle intensiivistä hengellisen kilvoituksen aikaa, jolloin tarkoituksena on pelkistää elämäämme ja tarkastella suuntaa, jonne olemme menossa. Paastoa voidaan siis pitää juhla-aikana ihmisen hengelliselle elämälle, koska onnistunut kilvoitus virvoittaa ja herättää kaipuumme Jumalan kaltaisuuteen.

Ruoka oli ennen aikaan haastava asia ihmisille. Jokapäiväinen ateria ei ollut itsestäänselvyys ja ruoan hankkiminen vaati paljon enemmän työtä kuin tänä päivänä. Valinnan varaa ei paljoakaan ollut ja ihmisen kohteena ei ollut ruuan terveellisyys tai monipuolisuus vaan se, että sitä on. Keskimääräinen elinajan odote oli huomattavasti alhaisempi kuin tänä päivänä. Kiitollisuus ruoasta olikin suurempi kuin tänä päivänä ja ruoan siunaamisen merkitys oli paljon konkreettisempi.

Suhteemme ruokaan on kuitenkin muuttunut hyvin nopeasti teollistumisen myötä. Samalla kun ruokamme on tullut terveellisemmäksi, monipuolisemmaksi ja turvallisemmaksi, siitä on tullut meille asia, johon lataamme paljon arvoja. Ruoan terveellisyyttä voidaan arvioita, onko se lähiruokaa ja luomua, eettistä vai teollisesti tuotettua, edullista vai ylellistä. Noudattaako ruokani jotakin ruokavaliota ja onko se riittävän monipuolista. Kuvaavaa on se, että vasta meidän aikanamme on syntynyt käsite roskaruoka ja epäeettinen ruoka.

Omana aikanamme ruokaan liittyvät ongelmat ovat kärjistyneet. Tämä ei niinkään liity ruoan laatuun, vaan pikemminkin siihen, mitä me ajattelemme ruoasta ja kuinka suhtaudumme siihen. Me saatamme asettaa itsellemme haasteita koskien ruokaa ja tämä on historiassamme uusi piirre. Haasteet liittyvät terveyteemme ja lihomiseen ja ne saattavat synnyttää sairaan ja synnillisen suhteen ruokaamme. Kun syömisestä tulee suoritus, jossa onnistutaan tai epäonnistutaan, ollaan lähellä syömishäiriöitä. Thinspiration-liike kertoo hyvin kuvaavasti, kuinka syöminen saattaa johtaa meidät ennen aikaiseen kuolemaan. Tässä yksi linkki suomenkieliseen blogiin.  

Paaston aika merkitsee erityistä aikaa kilvoittelussa ja sen tavoitteena on tehdä meistä täydempiä ihmisiä. Sen takia meidän ei kannata vain kiinnittää huomiota ruokailuun, vaan muutkin hengellisen elämän osa-alueet kannattaa pitää kunnossa. Jos puristamme paaston ajatuksen timantiksi, se voisi olla hengellisen herkkyyden kasvattaminen elämässämme. Todellisen hiljentymisen arvon voimme tuntea siinä, kuinka rukouselämä ja kirkossa käyminen ravitsee meitä ja antaa meille myös luottamusta Jumalan suojelukseen ja johdatukseen.

Paastoa ei kannata jättää sivuun, jos ruokapaasto ei tunnu onnistuvan. Paaston tarkoitus on auttaa meitä kilvoittelussa, se ei itsessään tuo pelastusta ihmiselle. Siten paaston aika kannattaa pyhittää myös hyvien tekojen tekemiseen, runsaampaan jumalanpalveluselämään, jonkin Raamatun kirjan lukemiseen tai tiiviimmän rukouselämän noudattamiseen. Liian suuria tavoitteita ei kannata tehdä, vaan mieluummin pieniä tavoitteita, joissa onnistumisen mahdollisuus on suurempi.

Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden | ja kuolonuneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. | Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö || ja rukouksillasi päästätä kuolemasta meidän sielumme. Jumalansynnyttäjän juhlan tropari

Siunattua Jumalansynnyttäjän paastoa!