Ihminen kannanottojen takana - kuluneen vuoden homokeskustelu

Kuluneena vuotena on otettu vilkkaasti kantaa homoseksuaalisuuteen. Luterilainen kirkko on jo pitkään valmistellut kantaansa samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Oman kirkkomme arkkipiispa Leo, totesi yksikantaan, että meidän kirkossamme asiasta ei edes keskustella. Jo aiemmin keväällä Venäjän ortodoksisen kirkko reagoi Venäjän valtion tiukentuneeseen kantaan homoja kohtaan. Viime kesän MM-kisoissa Moskovassa urheilijat protestoivat eri tavoin homokielteisyyttä vastaan ja kulttuuriministerimmekin nähtiin yleisön joukossa sateenkaarilipun kanssa.

Patriarkka Kirill

Etenkin Venäjän ortodoksisen kirkko reagoi voimakkaasti siihen, jos kirkko velvoitetaan siunaamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Se nähtiin selvänä uhkana Kirkkoa kohtaan ja suurin osa keskustelusta onkin syntynyt nimenomaan tästä asiasta. Patriarkka Bartolomeos tuki tätä näkemystä ja toi julki Viron vierailullaan 7.9.2013 selkeän kannan ortodoksiseen perhekäsityksen puolesta. Hänen mukaansa kristillinen perhe voi syntyä vain miehen ja naisen välille. Harmi kyllä, ettei hän ottanut kantaa homoseksuaalisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa.

On yllättävää, miten voimakkaasti homoseksuaalisuus jakaa ihmisten mielipiteitä, vaikka kyse on pientä ihmisryhmää koskevasta asiasta. Nuorempi sukupolvi suhtautuu homoseksuaalisuuteen usein suvaitsevammin kuin vanhempi sukupolvi. Ja heti kun tämän sanoo ääneen niin vastaan valtava määrä suvaitsevia ihmisiä, jotka poikkeavat tästä säännöstä.

Minusta tuntuu, ettei kirkkomme esiintuoma opetus homoseksuaalisuudesta huomioi riittävästi seksuaalivähemmistöjen edustajia ihmisinä ja yksittäisinä seurakuntalaisina. Nostan seuraavaksi esiin kaksi tärkeää asiaa, jotka pitäisi aina pitää mielessä kun asiasta puhutaan.


Ainutkertainen ihminen

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos 1:26-27)

Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kutsuttu kasvamaan kohti Hänen kaltaisuuttaan. Tämä ominaisuus on luovuttamaton osa ihmistä. Vaikka ihminen lankesi syntiin ja tuhosi mahdollisuutensa iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä, niin hän ei siltikään menettänyt Jumalan kuvaa itsessään.

Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa. (Ps 8:5-7)

Jokainen ihminen, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, on kutsuttu kasvamaan Jumalan kaltaisuuteen. Kirkon opetuksen valossa näyttää siltä, että homoseksuaaleille on annettu erityinen kilvoitus seksuaaliseen elämään ja seurakunnan elämässä meidän on selkeämmin annettava tukemme asian kanssa eläville. Seurakunnissa tapahtuva tuomitseminen ja syrjintä  on erityisen tuomittavaa, koska meille on opetettu kuinka suhtautua lähimmäisiimme.

Patriarkka Bartolomeos

On siis olemassa ihminen olemus (kuva) ja hänen toimintansa (kaltaisuus). Ihmisen toimintaan liittyy olennaisesti vapaa tahto ja kyky toteuttaa tätä vapautta omassa elämässä ja suhteessa toisiin ihmisiin. Vapaan tahdon kautta ihminen voi tehdä hyvää mutta myös syntiä ja kaikkea siltä väliltä. Nämä moninaiset vaihtoehdot tekevät ihmisestä vastuullisen toimijan. Kirkon linjana on ollut pitkään se, että ihminen voi toimia kirkossa homoseksuaalina mutta sen toteuttaminen on tuomittavaa. (Tämä ajatus on haasteellinen ja mielenkiintoinen mutta en ota siihen nyt kantaa.)

Raamatun ja kirkkoisien teksteissä homoseksuaaliset teot nähdäänkin heteroseksuaalisen ihmisen syntisenä toimintana eli vapauden väärinkäyttönä. Oletuksena on se, että jokainen ihminen on luonnostaan kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja homoseksuaalisuudessa on kysymys siitä, että heteroseksuaalinen ihminen käyttäytyy luonnonvastaisesti. Tämä luonnonvastaisuus on siis irstautta ja irstaus on tietenkin syntiä.


Tuliko tuomittua teko vai ihminen, vai molemmat?

Jotkin kirkon asiat ovat sellaisia, jotka eivät muutu vuosisatojen kuluessa mutta jotkut asiat taas pitää tarkastaa joka vuosikymmen uudelleen. Kirkon dogmaattinen tai eksegeettinen opetus harvoin muuttuu miksikään (esim. oppi Kolminaisuudesta) mutta esim. eettiset aiheet taas elävät ja tarkentuvat vuosikymmenestä toiseen (mm. ekologia, yhteiskunta).

Luulen, että meidän on seurattava mitä tieteessä ja tutkimuksessa tapahtuu ja päivittää käsityksiämme homoseksuaalisuudesta. Kaikki ihmiset eivät ole luonnostaan heteroseksuaaleja ja homoseksuaalisuuden parantamiseen kirkkomme ei kehota. Nykytietämyksen mukaan kukaan meistä ei tietoisesti valitse omaa seksuaalista suuntautumistaan eikä kasvatuksellakaan tai eheyttämiselläkään asiaan juuri merkitystä ole.

Ortodoksisen kirkon eksegetiikassa on käynyt hyvin selväksi se, että homoseksuaalisiin tekoihin suhtaudutaan kielteisesti. Perinteisesti viittaus tässä löytyy Paavalin Roomalaiskirjeeseen (1:26-27). Toisin kuin luterilaisessa kirkossa, ortodoksinen kirkko ei ole etsinyt tähän asiaan lievennyksiä mm. lähimmäisen rakkauden käsitteestä tai nykyajan maailmasta.

Paavi Franciscus

Homoseksuaalisen ihmisen hyväksyminen ei tarkoita ortodoksisen avioliitto- tai perhekäsityksen vaarantamista. Se merkitsee perhe- ja sakramenttiopetuksen pysymistä ennallaan ja jopa niiden selkiytymistä ja vahvistumista. Hyväksymällä seksuaaliset vähemmistöt, me voimme tunnustaa Jumalan luomistyön rikkauden ja oppia arvostamaan luonnon moninaisuutta.

Rooman kirkon paavi Franciscus otti kantaa seksuaalisten vähemmistöjen syrjintään heinäkuun lopulla. Tämä keskustelun avaus oli todella tärkeä ja toivoisin, että kirkkomme tekisi yhtä selvän rajauksen sille, mitä Kirkko hyväksyy ja missä menee uskomme rajat. Luulen, että meidän on entistä tarkemmin tiedostettava, ettemme voi tuomita homoseksuaaleja ihmisinä heidän suuntautumisensa perusteella. Samalla olisi hyvä ymmärtää, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalisuuden toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa.

Kirkon olisi selkeämmin hyväksyttävä homoseksuaalit ihmisinä ja tasaveroisina seurakunnan jäseninä. Tämän useimmat seurakunnat ovatkin näkyvästi tehneet. Toivottavasti tämä muutos tapahtuisi selvemmin jokaisen seurakuntalaisten mielessä ja näkyisi käytännön toiminnassa. Tuomitsemisen sijaan me tarvitsemme enemmän ymmärrystä.