Katekeesi 1: Herran pyhälle ehtoolliselle valmistautuminen

Yksi tutuimmista kysymyksistä rippi-isälle on se, miten meidän pitäisi valmistautua ehtoolliselle. 

Kirkossamme on tapana noudattaa ruokapaastoa (1) siten, ettemme ruokaile ennen ehtoollista. Jos ehtoollinen on aamulla, me jätämme aamiaisen väliin. Jos ehtoollinen on illalla (vaikkapa EPL) niin paastoamme kuusi tuntia ennen ehtoolliselle osallistumista. Olen rippi-isänä hyväksynyt aamulääkkeiden ottamisen veden kanssa ennen ehtoollista.

Ruokapaaston osalta poikkeuksen ovat muodostaneet lapset, odottavat äidit, vanhukset ja sairaat. He eivät ole vapautettuja paastosta vaan he noudattavat sitä soveltuvin osin. Jos jotakin pitää syödä aamulla, sen tulee olla pelkistettyä ja yksinkertaista ja ravintoa nautitaan vain sen verran kuin on tarve. Kukaan ei ole lapsi ikuisesti eikä sairauskaan välttämättä kestä lopun ikää. Kun tilanteet muuttuvat, on syytä asiasta keskustella oman rippi-isän kanssa.

Ruokapaaston lisäksi meillä on oltava oikea mielenlaatu ja tämän oikean mielenlaadun me löydämme rukouksen (2) kautta. Rukous- ja hartauskirjasta löytyy ilta- ja aamurukoukset ennen ehtoollista. Ellei jokaista rukousta jaksa tai ehdi lukea niin on parempi lukea jotakin kuin jättää ne kokonaan väliin. Tässä linkki hartausvihkoon, joissa osa rukouksista. 

Ehtoollisrukousten mukaan yksi pahimmista synneistä on välinpitämättömyys pyhää ehtoollista kohtaan. Ehtoollinen tulee aina kokea ainutlaatuisena tässä hetkessä olevana armon lahjana, joka meille annetaan, kun Jumala uhraa ainokaisen Poikansa meidän tähtemme. Jumala on valmis tekemään tämän rakkaudestaan meitä kohtaan, joten meidän on vastattava tähän oikeanlaisella katumuksella. Meillä on oltava halu muuttaa koko elämämme lopullisesti kohti parempaa. Jättää pois vanhat pahat tottumuksemme ja ehtoollisen pyhittäminä lähteä kulkea uutta tietä kohti pelastusta.

Evankeliumissa löytyy vertauskuva tähän asiaan:

11 "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. 12 Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. 13 Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. 14 Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'" (Matt. 22:11-14)

Meidän pitää tehdä parhaamme, että saamme sovittua erimielisyydet (3) läheistemme kanssa. Voimme aina itse pyytää anteeksi mutta emme välttämättä aina saa anteeksi. Tämän kanssa joudumme elämään. Jos on kyse isommasta riidasta kannattaa vakavasti harkita ehtoolliselle osallistumista. Isä Thomas Hopko kertoi kerran jättäneen liturgian toimittamatta, koska ei mielestään kyennyt siihen henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. Ehtoolliselle osallistuminen ei ole itsestään selvä oikeus vaan asia, johon me pyydämme Jumalalta lupaa ja siunausta.

Tämän lisäksi katumuksen sakramentille (4) pitää osallistua säännöllisesti. Kun valmistaudumme ehtoolliselle, on hyvä pitää mielessä myös suru siitä, miten me olemme käyttäneet näitä lahjoja, joita Jumala on meille antanut. Suru ei ole synkistelyä tai epätoivoa vaan valoisaa murhetta. Me olemme tehneet väärin ja sairastuttaneet itsemme mutta meillä on toivo Kristuksessa. Suru on vastakohta ylpeydelle, väärälle itsevarmuudelle ja sydämen kovuudelle.

Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää!

”Vielä uskon, että tämä on puhtain ruumiisi ja tämä on kallis veresi”. Ehtoolliselle osallistuminen on jumalalliseen salaisuuteen osallistumista. Ehtoolliselle osallistuminen on käytännössä Jumalan eteen ja lähelle menemistä. Sen vuoksi meille annetaan tästä aika uhkaava vertauskuva: Jumalan kasvojen edessä me emme kestä vaan palamme kuin kuiva ruoho.

Kenen sitten on mahdollista osallistua ehtoolliselle? Tavallaan asia on aivan itsestään selvä, kaikkien. Kukaan opetuslapsista ei kieltäytynyt ehtoollisesta, kun se asetettiin. Kristus sanoo: Juokaa tästä te kaikki.

- Mutta samaan aikaan, kukaan meistä ei voi myöskään sanoa, että nyt olen valmis vastaanottamaan Herran pyhät lahjat. Ehtoolliselle valmistautuminen on jollain tapaa paradoksi. Meidän pitää valmistautua ehtoolliselle muistaen, ettemme koskaan ole valmiita tai kelvollisia osallistumaan siihen omien ponnistelujemme perusteella - Ehtoollinen on armon ateria.

Meidän pitää osoittaa omien tekojemme kautta, ettemme osallistu siihen välinpitämättömästi. Jokainen valmistautuu yhä ylemmäs kurottaen. Jumala ymmärtää, että me olemme heikkoja, kun me yritämme kaikkemme omien voimiemme mukaan hän täyttää sen kohdan joka meiltä jää täyttämättä. Toisin sanoen: meidän on lähdettävä matkalle ja kuljettava voimiemme mukainen matka kohti päämäärää mutta, jos emme pääse perille oman heikkoutemme takia niin Jumala tulee meitä vastaan. Aivan kuin Tuhlaajapoika kertomuksessa. Hänen piti lähteä kotiin, sillä ei lähtenyt hakemaan häntä kotiin.

Lopuksi

Meistä tulee helposti tämän aikakauden aikana näköalattomia. Emme näe elämämme pitkää kaarta syntymästä kuolemaan ja sen ylitse iankaikkiseen elämään. Meillä on horisontaalinen velvollisuus rakastaa yli kaiken lähimmäisiämme, kokea myötätuntoa ja sääliä heikompiamme kohtaan. Nämä kaikki ihmiset ympärillämme annettiin meille, jotta pitäisimme heistä huolta. Unohtamatta kuitenkaan samalla myös, sitä että pidämme huolta itsestämme ja läheisistämme.

Samalla myös vertikaalisesti oppisimme näkemään itsemme linkkinä pyhien ihmisten loputtomassa ketjussa aina maailman luomisesta lähtien. Pyhä Henki tekee työtään koko ajan kanssamme ja me olemme nyt hengellisen taistelun areenalla.

Herran pyhässä ehtoollisessa, sakramenttien sakramentissa me käymme kaikki nämä tapahtumat läpi. Veretön uhri, toisen puolesta kuoleminen, rakkaus toista kohtaan, Jumalan kaltaiseksi kasvaminen, syntien anteeksi saaminen, armo.

Kun keskitymme asiaan ja pohdimme näitä asioitaan me emme voi yksinkertaisesti jättää ehtoolliselle valmistautumista väliin.