Kuusen alle vai taivaaseen

Jeesus esitti heille vertauksen:
"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut -- kenelle se joutuu?'

"Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."


Tämä evankeliumi muistuttaa yhdestä asiasta: älä kerää aarteita maan päälle, jossa ruoste raiskaa ja koit syövät, vaan kerää aarteita taivaaseen. Teema on tuttu Vuorisaarnasta ja samasta asiasta puhutaan myös Rikkaan miehen ja Lasaruksen tarinassa. Jeesus tuntee heikkoutemme maallisen omaisuuden edessä.

Ei kritisoida miestä vääristä asioista. Runsas sato oli siunaus vaikka se olikin koetinkivi. Viljan varastointi oli hyvää varautumista katovuosia varten. Muistammehan, kuinka Joosef ennusti faaraolle katovuosista ja niin he varautuivat säilömällä viljaa. Ja kyllähän terve mies myös elämästä saa nauttia, ei se syntiä ole. Jumala antaa meille sekä maallisia että taivaallisia hyvyyksiään myös nauttiaksemme hänen hyvyydestään.

Mutta rajansa kaikella. Tämä mies keräsi kaiken itselleen ja rakensi vielä varaston nautinnon jatkamiseksi. Tuskin hänelle olisi riittänyt mikään. Hän sai mahdollisuuden köyhien auttamiseen mutta hän valitsikin itsensä hemmottelun. Rikkaus erotti hänet lähimmäisistään ja Luojasta.

Meissä jokaisessa on himoja. Mutta se ratkaisee, annammeko himojen kasvaa synniksi vai vastustammeko niitä. Himon kautta tämänkin miehen saama siunaus muuttui kiroukseksi. Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi.

Mies rakensi elämän omaisuuden varaan.

Teemmekö samoin, turvaammeko tässä elämässä, Jumalan huolenpitoon vai omaisuuteen? Omaisuuteen turvautuminen on kuin uppoavaan tukkiin tarttuminen hukkumisen edellä. Se tuo hetken turvan, mutta pian vajoamme jo syvyyksiin siihen tukeutuen.

Mies ei vain rakentanut elämäänsä omaisuuden varaan, hän jätti myös lähimmäisensä ilman apua. Tiemme pelastukseen käy lähimmäistemme kautta. Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle. Taivaallisia aarteita me voimme koota ainoastaan hyväntekeväisyydelle, laupeudella toisia kohtaan. Meille annettu ylimääräinen omaisuus on annettu jaettavaksi, ei omien varastojemme kasvattamiseksi.

Joulu on yhdessäolon aikaa. Todellinen rauha syntyy koteihimme siitä, että me pidämme huolta toisistamme. Tänä vuonna voisimme tehdä toisin. Emme keräisi lahjavuoria kuusen alle vaan antaisimme köyhillekin palan joulua hyväntekeväisyyteen. Se on aarre taivaassa.

Olkaamme avokätisiä. Mutta muistakaamme, ettei joulua eikä elämää rakenneta maallisen varaan. Ei kerätä aarteita kuusen alle vaan taivaaseen