Lähto Pyhästä kaupungista

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" 

Jeesus vastasi hänelle näin: 

"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31 Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32 Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. 

"Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34 Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35 Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' 36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" 

37 Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."


Evankeliumit ovat täynnä vertauskuvia ja symboleja. Viime sunnuntaina puhuttiin 12-vuotiaasta Jairoksen tyttärestä, joka oli lähellä kuolemaa ja naisesta, jota oli sairaus vaivannut 12 vuotta. Luku 12 usein viittaa Israelin 12 heimoon. Monesti evankeliumeissa kerrotaan jostakin asiasta, joita löytyy kaksi ja toinen niistä viittaa usein luvattuun kansaan ja toinen pakanoihin. Kuningas usein viittaa isä-Jumalaan ja hänen poikansa Kristukseen. Juhlat kuvaavat taivasten valtakuntaa.

Jo kirkon varhaisessa historiassa myös tämä evankeliumi selitettiin allegorisella eli vertauskuvallisella tavalla. Tämä tulkintatapa on hyvin oikeutettu, koska Jeesus käytti usein vertauskuvia opetuksessaan. Allegorinen tulkinta etsii tarinasta syvempää hengellistä merkitystä ja haluaa nähdä rivien välissä kerrottavan sanoman. Allegorinen tulkinnan mukaan Jeesus kyllä puhuu tässä evankeliumissa miehestä, joka joutui ryöstön kohteeksi, mutta todennäköisesti tarinalla on syvempi merkitys kuin pelkkä ryöstön kuvaus.

Allegorisen selitystavan rinnalla elää myös antiokialainen tapa selittää Raamattua, jossa vertauskuvia taas ei käytetä vaan asia ovat mitä niiden sanotaankin olevan. Tämän evankeliumin ydin voisi antiokialaisessa tulkinnassa olla laupiaan samarialaisen esimerkillinen toiminta moraaliselta kannalta.

Monet evankeliumiin kertomukset voidaan selittää molemmilla tavoilla mutta poikkeuksia on: Kristuksen historiallisia tapahtumia ei tulkita allegorisella tavalla kun taas esim. Jeesuksen vertaukset voidaan ymmärtää ainoastaan allegorisesti. Kirkkoisistä Johannes Krysostomos (k. 407) oli antiokialainen selityksen kannalla kun taas esim. Origenes (k. 254) oli allegoristi.


Tie kadotukseen

Jerusalem kuvaa taivasta, Jeriko kuvaa langennutta maailmaa. Me olemme tuo mies, joka jättää pyhän kaupungin taakseen. Kaupungin muurien ulkopuolella ei ole yhteisön turvaa ja louhikkoinen maasto tarjoaa hyviä piilopaikkoja roistoille. Tuon alaspäin viettävän tien varrella on monia synnin houkutuksia ja harvoin selviämme niistä.

Nuo roistot kuvaavat pahoja henkiä. Ne ryöstävät meiltä sen kalliin toivon, uskon, vapauden, ikuisen elämän mahdollisuuden ja itsekunnioituksen, joka niiltä puuttuu lankeemuksen seurauksena. Ne ovat kateellisia meille ihmisille ja ovat valmiita tuhoamaan meistä kaiken, mikä meissä muistuttaa Jumalaa. Ne käyvät kimppuumme hetkeäkään miettimättä ja niiden viha on säälimätöntä. Ne jättävät meidät ahdinkoon, kun ovat saaneet haluamansa. Pahoinpitely, ryöstäminen ja alastomaksi riisuminen. Heitteille pano ja hidas kuolema auringon paahteessa kaupungin ulkopuolella. Ryöstäjät pakenivat ja pian jo vaanivat seuraavaa saalistaan.

Haavat syntyvät synnin teoistamme. Ne ilmaisevat meidän tottelemattomuuttamme Jumalaa kohtaan ja ovat silkkaa väkivaltaa meidän sielullemme. Nämä haavat ja vammat eivät parannu hetkessä vaan saatamme vuosikausien jälkeenkin nähdä ja kokea asioita himojen vääristämin värein.


Kolme miestä

Kolme miestä kohtasi tämän syntiin langenneen ja kaksi heistä väisti. Mitä itse olisin tehnyt? Ennen kuin vakuutan auttamishaluani, kannattaa miettiä, kuinka monesti olen auttanut ventovierasta ja monestiko siihen oli mahdollisuus. Pappi käveli ohitse ja hän kuvaa Lakia. Leeviläinen myös käveli ohitse ja hän kuvaa Vanhan testamentin profeettoja. Molemmat olivat matkalla temppeliin, siis vastakkaiseen suuntaan ylös Jerusalemiin.

Molemmat olivat tämän ryöstetyn kanssa samaa kansaa, juutalaisia. Ehkä heillä oli oikeutettu syy olla auttamatta, he eivät voineet saastuttaa itseään mennessään palvelustehtävään. Ehkä he pelkäsivät, että ryöstäjät olivat vielä lähellä.

Allegorinen tulkinta hylkää käytännölliset selitykset ja näkee syvemmän merkityksen papille ja leeviläiselle. Miksi he kulkivat ohitse? Jumala antoi meille suojaksi ja pelastukseksi Lain, jotta oppisimme tuntemaan Jumalan tahdon. Profeetat kutsuivat ihmisiä katumukseen ja paluuseen Herransa luokse. Laki ja Profeetat auttavat meitä kulkemaan kohti pelastusta, mutta jotakin niistä puuttuu. Armo. Me voimme noudattaa lakia paljon ja lähes täydellisesti niin kuin tämä lainopettaja ja vaikkapa rikas mies, jotka tulivat Jeesuksen luo, mutta syntiemme määrä käy meidän ylitsemme. Ilman armoa me emme voi pelastua eikä laki tai profeetat pelasta meitä Tuomarin edessä.

Sen vuoksi Jumala antoi ainoan Poikansa jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. (Joh. 3:16)

Pappi ja leeviläinen kävelivät ohitse eivätkä pelastaneet ryöstettyä ja pahoinpideltyä miestä. Jos laki ja profeetat olisivat meidät pelastaneet, me emme olisi tarvinneet Kristuksen tekemää lunastustyötä. Jeesus tuli uudistamaan liiton ihmisen ja Jumalan välillä, uuden liiton merkiksi tuli risti.

Samarialainen ohikulkija koitui tuon miehen pelastukseksi. Hän oli Kristus.


Vapahtaja

Hän ei kulje ohitsemme vaan kiinnittää katseensa myös tienpientareelle ja näkee meidät synnin murjomat. Hän ei epäröi kääntyä puoleemme ja auttaa. Hän näkee, mitä vammoja synti saa aikaan kehossamme ja millaiseen tuhoon se meidät ajaa. Hän sitoo haavamme ja nostaa meidät juhtansa selkään. Hän ottaa viiniä ja öljyä ja sitoo haavamme. Eivätkö ne kuvaakin kirkkomme pyhiä sakramentteja?

Hän jää yöksi hoivaamaan meitä majataloon. Kun pahin on ohitse aamulla ja olemme päässeet turvaan, hän jättää meidät majatalon isännän hoivaan.

Hän antaa isännälle ruhtinaallisen korvauksen huolenpidosta. Hän antoi kaksi denaaria, jolla olisi kyllä hoidettu miestä yli neljä kuukautta. Ja ellei olisi riittänyt, lisää olisi maksettu kun hän palaa. Tuo korvaus määrä on valtava mutta toisaalta ajateltuna se on mitätön. Todellisuudessa se tarkoittaa sitä lunastuksen verta, jonka Kristus vuodatti ristillä meidän tähtemme.

Majatalo on kirkko. Se ei tietenkään ole majatalo, rakennus mäen harjalla, vaan me olemme tuo kirkko ja majatalo. Tämän maailman köyhät on annettu meidän hoitoomme ruhtinaallisen korvauksen kera. Mitä me teimme tuolla kahdella denaarilla? Asetammeko työryhmän pohtimaan sitä ja mihin se päätyykään?

Kristus lupaa majatalon isännälle palata. Hän palaa varmasti, toisen kerran kirkkaudessaan ja kunniassaan. Kuinka hoidamme sillä aikaa saamaamme tehtävää?


Lähimmäiseni

Kuka siis on minun lähimmäiseni? Onko lähimmäinen ainoastaan se joka on ystävämme ja sukulaisemme? Vai onko hän jokainen ortodoksi tai kristitty? Onko hän vain suomalainen. Todennäköisesti hän on sekoitus näistä. Monesti meidän mielessämme lähimmäinen on se ihminen,  joka on omien rajojemme sisäpuolella.

Jeesus valitsi tarinan pelastajaksi samarialaisen, koska hän ei luonnostaan kuulunut siihen valittujen joukkoon, jotka kuulijoina olivat. Jeesus ylitti samarialaisvertauksessaan sekä juutalaisen uskonnon että myös kansalaisuuden rajat.

Jumala rakastaa sinua. Hän auttaa sinua kun löydät itsesi pahoinpideltynä tien poskesta. Mutta hän rakastaa myös sinun vihollistakin ja auttaa häntä.

Kuka sitten on lähimmäiseni? Se jonka minä teen omaksi lähimmäiseksi. Jokainen ihminen joka luokseni tulee, on minulle Jumalan lähettämä tehtävä. Jokainen ihminen on lähimmäiseni, jos vain otan hänet lähimmäisekseni.