Kärpäsiä ja mehiläisiä

Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen kertoo eräässä vertauksessaan kärpäsestä ja mehiläisestä, jotka näkevät samalla kukkaniityllä aivan vastakkaisia asioita. Toinen näki kauniita kukkasia joista saa mettä, kun taas toinen pyörii ulostekasoissa ja vaikka sitä häätäisi pois, se ei lähde mihinkään. Mehiläinen lentelee niin kauan huoneessa kuin löytää jotakin makeaa ja vasta löytäessään sen on valmis laskeutumaan.

Pyhän Paisioksen mukaan me kuulumme jompaankumpaan ryhmään, välimuotoja ei ole.

Luulen, että tänä päivänä moni meistä löytää itsensä kärpästen joukosta ja varmasti jokainen haluaisi vaihtaa osansa tuohon mehiläisten ryhmään. Jo pelkästään näinä päivinä, kun seuraamme USA:n presidentin vaaleja, voimme nähdä, miten päähuomion on vienyt henkilöihin liittyvät törkyasiat. 

Mitä me näemme, kun katsomme omaa kotiseurakuntaamme? Näemmekö siellä vain pahantahtoisia ihmisiä joiden toiminnassa emme näe mitään hyvää. Onhan toki asia niin, ettei tässä maailmassa mikään ei ole valmista ja aina löytyy jotakin kritisoitavaa. Mutta parissamme on myös mehiläisiä jotka pikemminkin vaikean tilanteen edessä ryhtyvät korjaamaan ja hoitamaan asioita. Heillä on erityinen kyky löytää asioiden hyviä puolia ja iloita sitä mitä olemme jo saaneet. He ovat hyvällä tavalla tyytyväisiä ja osaavat olla kärsivällisiä keskeneräisten asioiden suhteen.

Me itse teemme tuon valinnan, kumpaan ryhmään kuulumme, kärpäsiin vai mehiläisiin. Me pystymme muuttamaan itsessämme sitä, kuinka me suhtaudumme eteen tuleviin asioihin.

Tämä kilvoitus uudistaa elämämme ja antaa positiivista toivoa ja uskoa vaellukseemme. Se avaa myös meille valoisamman kuvan lähimmäisestämme, sillä luulen, että vain harva ihminen tietoisesti tahtoo pahaa toiselle.

Katumuksen kautta me voimme muuttaa omaa tapaamme ajatella asioita. Useimmiten tämän oivaltaminen vaatii pysähtymistä ja itsemme tarkkailemista sellaisina kuin oikeasti olemme. Jos aidosti havaitsemme oman epätäydellisyytemme ja syyllisyytemme, me emme voi lähteä tuomitsemaan toisiamme.

Asiat ovat harvoin itsessään hyviä tai pahoja. Kun kaksi ihmistä katselee samaa asiaa, kumpikin saattaa tulkita asialle aivan päinvastaiset tulkinnat. Tämä suhtautumisemme kertoo taas sielumme tilasta ja luottamuksesta Jumalaan. Sen vuoksi meidän pitää olla tarkkoja siinä millä tavoin me arvostelemme asioita ja ihmisiä millaisia johtopäätöksiä me teemme.

Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. (Ps. 34:14-15)

Nämä psalmin sanat kertovat kauniilla tavalla mihin meidän elämässämme pitää keskittyä. Todellisen rauhan ja hengellisen ilon me saamme osaksemme silloin kun me vältämme kaikkea pahaa jossa kärpäset viihtyvät ja pyrimme joka hetkessä tekemään hyvää kuten mehiläiset. Se on rauhan etsimistä ja sen löytämistä.