Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." (Luuk. 10:25-28)
Haluan tervehtiä teitä Vapahtajamme sanoin: Tee näin niin saat elää! Sunnuntain evankeliumissa lainopettaja kysyi Jeesukselta mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Hän tunsi kyllä rakkauden kaksoiskäskyn mutta jokin olennainen tuosta puuttui. Tekeminen.
Tämä kysymys on meille kriittinen paaston kannalta. Paastossa ei ole kyse vain tilapäisestä elämänmuutoksesta vaan koko loppuelämäämme koskevasta parannuksen teosta. Kyse on siitä, että löydämme katumuksen kautta oikein suunnan elämällemme. Tuo muutos ei synny nojatuolissa istumalla vaan siitä että teemme päätöksen ja ryhdymme toimeen.
Me olemme alati muuttuvia ja toivottavasti muutokset elämässämme johtavat kohti hyvää. Paasto on yksi tällainen tienhaara joka auttaa meitä kasvamaan ihmisinä ja Jumalan kuvina. Se tarjoaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja oppia kohtelemaan toinen toistamme inhimillisesti. Tuntea myötätuntoa, sääliä, olla valmiita jakamaan omastamme, olla vieraanvaraisia ja antamaan anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen.
Me emme kilvoittele vain paaston takia vaan siksi että elämällämme on pyhä tarkoitus. Siksi toivon, että me kaikki päätyisimme tilanteeseen, jossa paasto nostaa tähänastisen kilvoituksemme uudelle tasolle ja se osoittautuisi meille niin rakkaaksi aarteeksi, ettemme ole valmiita luopumaan siitä paastonkaan jälkeen.
Tuo alussa mainittu evankeliumin kohta kertoo Laupiaasta samarialaisesta. Siinä on hyvä muistutus siitä, että paasto kuten kaikki muutkin hengelliset asiat ovat aina yhteisöllisiä asioita. Me rukoilemme yhdessä, toimitamme kiitosuhria yhdessä ja voimme saavuttaa pelastuksen yhdessä. Jos yksi meistä lankeaa, se koskettaa koko yhteisöä. Tämän vuoksi me harvoin puhumme sanoilla minä tai minun, on vain me ja meidän. Jos lähimmäisemme on joutunut hätään, on luonnollista, että me autamme häntä, koska hän on osa yhteisöämme.
Erityisesti paaston aikana meidän on kannettava toistemme taakkoja ja oltava toistemme kanssakulkijoita. Tämä vaatii meiltä anteeksiantoa, pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Millaisen lahjan me voimme tuoda Betlehemiin? Me voimme enkelten sanoin tehdä parhaamme, että keskellämme olisi rauha ja meillä kaikilla olisi hyvä tahto toisiamme kohtaan.
Siunattua paaston aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti