perjantai 27. syyskuuta 2013

Katumuksen sakramentilla: Sanoit, ettet kykene luottamaan Jumalan armoon

- Tässä asiat, joita haluan katua Jumalan edessä.

- Hyvä, että toit rehellisesti esille asiat, joiden kanssa sinulla on ollut ongelmia. Olet käynyt luonani ripillä jo jonkin aikaa ja nyt aika koota yhteen asioita, joista olemme nyt katumuksella puhuneet. Tuo alavireinen tuulesi on jatkunut jo pidempään ja luulen tietäväni syyn siihen. Kun rukouselämä on jäänyt ja tilalle on tullut turhanpuhuminen ja panettelu, niin ihminen menettää kiinnostuksen elämään. Mutta kun nyt tosissasi haluat uudistua, niin sinä voit saada totuuden hengen katumuksen kautta. 

Sitä ennen sinulla on nyt vakavan itsetutkiskelun paikka. Olet ortodoksi ja osallistut kirkon elämään aktiivisesti. Haluan sinun nyt miettivän mitä ortodoksina oleminen merkitsee sinulle. Onko se jumalanpalveluksia, aamurukouksia, ristinmerkkejä, tuohuksia ja suitsuketta? Hyvä, että nämä ovat kunnossa mutta lopulta ne ovat vain asioiden kuori. Ne kyllä vahvistavat sinua tekemään uskon mukaisia asioita mutta tärkeämpää on pitää kristinuskon ydin mielessämme, rakkaus lähimmäistä kohtaan ja vielä enemmän rakkaus vihollistamme kohtaan. Mietitään tätä asiaa ja motiiveja sen toteuttamiseen.

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:16)

Ortodoksisuuden ydin ei ole ulkoisissa asioissa vaan kyse on kilvoittelusta, jolla tarkoitan työtä, joka tähtää oman minuutemme kääntämiseen Jumalaa kohti. Me helposti kiinnitämme huomiota liikaa helppoihin asioihin ja jätämme haastavimmat asiat tekemättä. Sinusta tulee todellinen kristitty silloin, kun alat sanoin ja teoin osoittamaan rakkautta lähimmäistäsi kohtaan. Kuten äsken puhuimme, sinun lähimmäisesi on se, joka tarvitsee apuasi ja se voi olla silloin myös vihamiehesi.

Aloita lähimmäisesi rakastaminen uudelleen ja mieti tarkasti motiivejasi. Rakastatko siksi, että saisit mitä haluat tai siksi, että toinenkin rakastaa sinua? Ennen kuin alat laajentaa rakastamista muihin lähimmäisiin niin sinulla pitää olla rakastamisen motiivi kunnossa. Samoin kuin anteeksiantamisen, myös rakastaminen täytyy olla ehdotonta eli et saa odottaa mitään vastapalvelusta tai hyvitystä. 

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne. (Joh. 13:34-35)

Ei riitä, että olet rakastanut perhettäsi, ystäviäsi ja sukulaisia. Sinun on opittava rakastamaan myös niitä, jotka eivät rakasta tai vihaavat sinua. Miksi? Siksi, että sinä olet kristitty ja jos haluat tätä tietä kulkea sinun on opittava rakastamaan kaikkia ihmisiä niin kuin Jumala. Jumala ei rakasta vain omiaan vaan sellaisiakin, joita me vihaamme. Tämä on meille haastavaa, mutta se ei ole mahdotonta ja siihen sinun on pyrittävä. Sinun on opittava rakastamaan myös vihamiehiäsi ja rukoilemaan heidän puolestaan. Taivaan valtakunnan asukkaaksi ei synnytä tai hurahdeta, vaan siihen kasvetaan hitaasti rukouksen ja kilvoituksen kautta.  


Kristuksen valkeus säteilee kaikille

Miksi minun pitää rakastaa lähimmäistämme? Siksi että sinä olet Jumalan kuva ja Jumalan kuva on myös jokaisessa lähimmäisessämme. Jumalan kuvana sinut on kutsuttu Kristuksen seuraajaksi. Sinä olet saanut kasteessa uuden elämän ja sen vahvistukseksi Pyhän Hengen lahjan sinetin. Ainoa tavoitteesi tässä elämässä on tulla Jumalan kaltaiseksi ja kaikki muu on maailman hälyä. 

Sinun intohimosi on oltava tässä elämässä Kristuksen opetuksen noudattamisessa - kuuntele hänen sanojaan ja tee hänen tekojaan. Näin sinun masennuksesi hiipuu, turhautuminen hälvenee ja tilalle saat luottamuksen. Sinä alat kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta ja kirkastat hänen kuvaa itsessäsi. Sinusta kasvaa ihminen, joka ”on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

Sinä olet Kristuksen sijainen maan päällä. Et herrana vaan palvelijana, sillä ei Kristuskaan tullut palveltavaksi vaan palvelijaksi. Sinun tehtäväsi on jatkaa tätä samaa työtä ihmisten parissa, jonka Kristus aloitti. Laupeuden ja armon osoittaminen lähimmäisille ei ollut vain Jumalan tehtävä vaan jokainen kristitty on kutsuttu tekemään sitä. Sen vuoksi sinä olet myös Jumalan kanssaluoja. 

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.  Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.  Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11:28-30)

Älä kuvittele, että taakkasi tulee raskaammaksi, kun alat elämään Kristusta todeksi elämässäsi. Kohtaat varmasti vastustusta tällä tiellä mutta turvaa silloin Jumalaan. Hän auttaa sinua kantamaan taakkaasi ja silloin ymmärrät, mitä tuon levon antaminen tarkoittaa. Et sinä, vaan Kristus sinussa.


Elä kuin taivas jo toteutuisi

Rakas ystävä, taivaan valtakunnan todellisuus on jo olemassa tässä maailmassa ja sinun tehtävä on tehtävä se näkyväksi omassa elinpiirissäsi. Sanoit, että välillä olet niin väsynyt, että kaipaat jo taivaalliseen kotiisi. Älä anna periksi, kyllä sinä jaksat. Kun tiedät nyt konkreettisesti, että elonpäiviemme määrä on rajallinen niin aloita hyvissä ajoin tilinteko lähimmäistesi kanssa. Olet loukannut ja panetellut tuttaviasi, mene ja korjaa asia. Ellet saa anteeksi, älä välitä vaan jatka elämääsi. Toivottavasti Luoja suo sinulle tarpeeksi aikaa siihen, että ehdit sovittaa välisi kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita vastaan olet tietäen rikkonut.

Jo tässä elämässäsi sinä tutustut Taivaan valtakunnan tapoihin ja sääntöihin. Miten? Elämällä juuri evankeliumin opetuksen mukaisesti. Jos sinua käsketään rakastamaan vihollistasi, niin sinun on kokeiltava sitä ja monta kertaa. Ainoa oikea tapa lukea Raamattua on se, että yrität elää sitä todeksi omassa elämässäsi.  

Sanoit, ettet pysty luottamaan Jumalan armoon ja siihen, että Jumala armahtaisi sinua. Sinä saat varmuuden Jumalaan, kun alat sanoillasi ja teoillasi elämään Herran opetusta todeksi. Jokainen hyvä sana vie sinua lähemmäksi ja jokainen auttavainen teko kirkastaa sinulle hengellisen elämän todellisuutta. Sinä et ole ensimmäinen, joka on tuon saman tunteen äärellä, ja sen vuoksi mieti tämän seuraavan psalmin rohkaisua:    

Sillä niin kuin taivas on korkealla maan yllä,
niin vahva on Herran armo häntä pelkääviä kohtaan.
Niin kaukana kuin ovat toisistaan auringon nousut ja laskut,
niin kauas hän siirtää meistä laittomuutemme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra niitä, jotka häntä pelkäävät,
sillä hän tietää, mitä tekoa olemme,hän muistaa, 
että me olemme maan tomua.
(Psalmista 103, käännös Septuaginnan mukaan)

3 kommenttia:

  1. Katumuksen sakramentti lähestyy, ja kelaan elämääni, mietin itseäni ja tapojani toimia ja olla ihmisten kanssa. Pohdin hengellistä elämääni, rukouselämääni, luottamustani Jumalaan ... On niin paljon kuonaa, epäonnistumista, hapuilua. Onneksi löysin tämän tekstin, jossa on niin paljon tuttua. Tämä auttaa minua jäsentämään niitä monia sekavia mietteitä ja ajatuksia, joista haluaisin synnintunnustuksella puhua. Usein huomaan etsiväni tekosyitä ja "lieventäviä asianhaaroja" huonolle toiminnalleni. Senkin olen onneksi havainnut katumuksen sakramentilla, että mitä rehellisemmin ja totuudenmukaisemmin kerron omasta karuudestani, sitä ihmeellisemmältä ja kevyemmältä olo tuntuu. Jokin siinä kannattelee..

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä kommentistasi, todella mukava kuulla miten paljon katumus sinulle metkitsee!

    Kuvailemasi tunteet ovat yleisiä ja itsekin olen noiden asioiden kanssa paininut. Haluaisimme antaa itsestämme paremman kuvan ja siksi kaunistelemme ja vähättelemme tekojamme. Ja vielä useammin taidamme jättää ne pahimmat asiat kertomatta ja kuvittelemme ettei Jumala niitä tietäisi. Mutta silloin ikävä kyllä se Jumalan tekemä parannus sielussamme jää tulematta. Aivan sama kuin valehtelisimme lääkärille kun hän yrittäisi meitä auttaa. Älä pelkää myöskään rippi-isääsi koska he usein kuulevat paljon asioita ja luottamus ripillä on aina ehdoton.

    Epäonnistumisen suuri merkitys on siinä että se opettaa meille nöyryyttä. Ylpeys on yksi pahimmista synneistä meidän elämässämme ja epäonnistumisen kautta syntynyt nöyryys on siihen parasta vastalääkettä. Älä masennu jos siis epäonnistut vaan ole kiitollinen Jumalalle siitä että hän rakkaudellaan haluaa kasvattaa sinua!

    Minusta paras katumuksen sakramentti on sellainen jossa aidosti kuulen rehellisen ja katuvan asenteen Jumalan edessä. Tunnustuksesta syntyvä keveyden, raikkauden ja tuoreuden tunne on ihana kun voi taas elää elämäänsä ilman synnin kahleita.

    Rohkeutta ja aitoutta sinulle katumuksen sakramenttia!

    VastaaPoista
  3. Olen ev.luterilainen,joten "ripittäydyin" läheiselleni.Oli todella vapauttavaa tyhjentää sisimpänsä syvyys todella tyhjäksi.Aivan kuin kaikki olisi alkanut uudestaan,kaikki entinen poistui.

    Se hetki johti minut takaisin sinne mistä olin lähtenyt.Läheiselleen on todellakin helppo avautua.

    Kahden perheen jäsenen poismeno on ollut raskas kokemus mutta opettavakin.

    Sen jälkeen huomaa että elämän tärkeimmät asiat ovat usko,toivo ja rakkaus.


    VastaaPoista