Omasta itsestämme luopuminen

Tulevana sunnuntaina vietetään Neitseen Marian syntymän juhlaa ja se on uuden kirkkovuotemme ensimmäinen suuri juhla. Marian merkitys ortodokseille on suurempi kuin minkään muun pyhän ihmisen ja kaikkialla ortodoksisessa maailmassa turvaudutaan hänen esirukouksiin. Maria on ihmiskunnan vastaus Jumalan haluun pelastaa synnissä elävä ihminen.

Olennaista Marian elämässä oli nöyryys ja kuuliaisuus Jumalalle. Mutta miten nämä kaksi ominaisuutta ovat syntyneet Mariassa? Luulen, että vastaus on sanassa kenosis, isien käyttämässä termissä, joka tarkoittaa oman itsensä tyhjentämistä. Aloitetaan apostoli Paavalin Filippiläiskirjeestä, jossa kerrotaan Kristuksen ihmiseksitulemisesta.

Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman. (Fil. 2:6-9)

Isien teologiassa itsensä tyhjentäminen, kenosis, on olennainen osa Kristuksen ihmiseksi tulemisen teologiaa. Tullessaan ihmiseksi Kristus luopui jumalallisesta majesteettisuudestaan, otti päälleen täysin päinvastaisen olemuksen eli orjan tai palvelijan muodon. Kristus siis tyhjensi itsensä kaikesta voimastaan ja mahdistaan ottaakseen vastaan synnin aiheuttaman inhimillisen heikkoutemme. Tämä oli edellytys sille, että ihminen voisi pelastua synnin orjuudesta. Pyhä Gregorios Teologi totesi, että se mitä ei ole omaksuttu, sitä ei ole parannettu.

Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala olisi lakannut olemasta Jumala, koska se on mahdotonta ja jumalallisen luonnon vastaista. Ihmisenä ollessaan Kristus oli täydellinen Jumala ja samaan aikaan täydellinen ihminen yhdessä persoonassa. Tämä äärimmäinen nöyryyden kuva on esimerkki meille siitä, kuinka meidän itse suhtautua siihen, mitä me itse olemme ja kuinka me usein pidämme tiukasti kiinni oikeuksistamme. Olemmeko valmiita luopumaan omasta asemastamme, omaisuudestamme ja kaikesta muusta Jumalan ja lähimmäistemme hyväksi?

Jumala ei tätä asiaa miettinyt vaan teki sen – uhraamalla ainokaisen poikansa ihmiskunnan pelastukseksi (Joh. 3:16). Jumalan kuolematon Poika ja Sana kärsi vapaaehtoisesti vangitsemisen, lyömiset, sylkemiset, ristin kantamisen, orjantappurakruunun, ristinkuoleman ryövärien keskellä, tuonelan ja haudan. Tällä tavoin ymmärrettynä Kristuksen ihmiseksi tuleminen oli sanoinkuvaamattoman suuri uhri ihmisyyden hyväksi. Kristinuskon suuri mysteeri on siinä, kuinka Jumala kärsi ja kuoli, jotta ihminen saisi elää.

Kristus näyttää meille alentumisensa kautta, miten suuren arvon ja rakkauden Jumala antaa ihmisyydelle. Tämän arvonannon kautta hän kutsuukin meitä kasvamaan todelliseksi ihmiseksi: nöyryyden ja kuuliaisuuden kautta. Tämän vuoksi me sanomme, että kun Jumala tulee ihmiseksi niin ihminen voi tulla Jumalaksi. Jumalan kenosis (tyhjentyminen) tarkoittaa siis ihmisen theosista (jumaloitumista).

Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme

Jo kasteessa me saamme mahdollisuuden itsemme tyhjentämiseen. Apostoli Paavalin opetuksen mukaan vanha minämme hukutetaan kasteveteen ja nousemme sieltä ylös pukeutuneina uudistuneeseen ihmiseen. Jumalan armo korvaa meissä syntisen ihmisen ja ihminen saa mahdollisuuden kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta. Itsensä tyhjentyminen antaa mahdollisuuden Jumalan eläväksi tekevälle työlle sisässämme.

Mariasta tuli Jumalan palvelija, koska hän tyhjensi itsensä omasta tahdostaan ja antoi Jumalalle mahdollisuuden toimia hänessä. Vapaaehtoinen luopuminen oli olennaista, koska Maria olisi voinut valita toisin ja elää elämänsä omaa sydäntään kuunnellen. Maria siis on meille esikuva siitä, kuinka meidän on annettava elämämme Jumalan haltuun ja oltava valmiita uhrautumaan toistemme puolesta.

Maria seurasi Kristuksen opetusta omassa elämässään ja voimme ymmärtää kuinka täydesti hän antoi itsensä pois tullakseen kilvoittelun kautta Pyhän majaksi, liiton arkiksi, armon lain tauluksi. Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." (Luuk 1:38)

Siellä missä sanotaan, että minä tahdon ja minä haluan – sieltä Jumala on kaukana. Vaikka sanoisin, että minä haluan tehdä parannuksen ja pelastua, niin siltikään kyse ei ole minusta vaan Jumalan tahdosta ja armosta. Toki ihmisen pitää vapaudessaan päättää kotiinpaluustaan tuhlaajapoikana, mutta tärkein on muistaa että jos Jumala suo. Tämä on ainoa tapa suhtautua tulevaisuuteemme.

Pyhä apostoli Jaakob

Pyhä apostoli Jaakob kirjoittaa lähetyskirjeessään:

Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: "Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot." Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä. (Jaak. 4:13-15)

Oman itsemme tyhjentäminen toistemme palvelemiseksi on siis tiemme kohti jumaloitumista. Itsemme tyhjentäminen vanhasta ihmisestä merkitsee sijan antamista Jumalalle. En minä vaan Jumala minussa. Ja vielä käytännöllisemmin sanottuna se merkitsee ottamisen sijaan antamista, pyytämisen sijaan lahjoittamista, omistamisen sijaan jakamista.

  

Maria antaa meille tämän esimerkkinä jokaiselle uskovaiselle elämän mittaiseksi kilvoitteluksi. Mutta suurin esimerkki on tulossa vasta viikon päästä eläväksi tekevän ristin muodossa. Suuren viikon tapahtumat kertovat meille konkreettisesti miten syvällisellä tavalla Kristus ottaa kannettavakseen omassa lihassaan synnin taakan.

Yksi vaikeimmista asioista elämässämme on itsemme tyhjentäminen ja omasta tahdostamme luopuminen. Me haluamme olla oikeassa, että mielipiteemme on oikea, että meitä kuunnellaan ja kaiken lopputulos on mielemme mukainen. Mutta jokainen tietää, että tämä on heikkouttamme, josta pitää päästä eroon. Kristinuskossa kyse ei ole minusta, vaan siitä kuinka minusta voi tulla Jumalan työväline. Me olemme Jumalan työtovereita, mutta ainoastaan silloin kun me annamme Jumalan toimia meidän kauttamme. Itsemme tyhjentämisen kautta me voimme antaa Jumalalle kädet ja jalat, suun ja korvat.

Siunattua neitseen Marian syntymäjuhlaa!