Kun syntisyys kohtaa pyhyyden

1 Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, 2 hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. 3 Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

4 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." 5 Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." 6 Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. 7 He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. 8 Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies." 9 Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, 10 samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." 11 He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta. (Luuk. 5:1-11)

Kuinka usein olet törmännyt tilanteeseen, jossa joku tulee neuvomaan sinua miten työsi pitäisi tehdä? - Sen verran usein, että olen jo miettinyt nasevia vastauksia neuvojalle. Erityisesti huomaan itse kunnostautuneeni tällä vinkkien antajan elämän saralla, ja ihan huomaamattani. Aika nolo tunne. Monestiko olet tehnyt mitä tämä konsultti on ehdottanut? – En minäkään!

Jeesuksen ja Pietarin ensitapaaminen tapahtui nimenomaan tässä koomisessa tilanteessa. Pietari oli ammatiltaan kalastaja ja hänen kalastusosuuskuntaansa kuului myös Johannes ja tämän veli Jaakob. He olivat olleet koko yön kalassa, harjoittamassa ammattiaan kuten parhaiten taisivat. Tässä vaiheessa Pietari ei vielä tuntenut Jeesusta ja siksi saattoi olla yllätys, että paikallinen puuseppä kävi jakelemassa vinkkejään ammattikalastajille.       

Väitän, että suhtautumisemme tähän paikalliseen puuseppään ratkaisee pelastumisemme.

Pietari torjuikin tämän alkuun tämän kehotuksen ja kertoi heidän kalastaneet jo koko yön. Ellei yöllä ollut kalaa tullut, niin ei sitä enää tässä vaiheessakaan tule. Mutta jos nyt tämän kerran… ja niin Pietarista tulikin tämän tarinan sankari. Ei siksi, että hän sai suuren kalansaaliin vaan siksi, että hän rikkoi omaa totuttua kaavaansa ja teki jotain uutta ja erikoista.

Il Cristo degli Abissi

Herra käski Pietarin mennä kalastamaan syvään veteen. Syvä merkitsee vaikeaa ja työlästä, tuntematonta, pelottavaa. Syvyys on vastakohta kaikelle hyvälle: syvyydestä minä huudan sinua… (Ps. 130:1). Usko ja luota minuun, sanoo Herramme. Heti kun Pietari teki mitä Herra kehotti häntä tekemään, hän tulee yllättymään. Tämä hämmennys saa Pietarin vakuuttuneeksi Jeesuksen ainutlaatuisuudesta ja hän onkin nyt suuren elämänmuutoksen edessä. Pietarin vastaus paljastaa tämän: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.

Ellen ole käynyt kirkossa pitkään aikaan, niin tiedän miltä Pietarista on tuntunut. Ihminen suojelee luonnostaan pyhyyttä ja siksi Pietari varoittaa Jeesusta omasta likaisuudestaan. Kuka syntinen voisi olla Herran opetuslapsi, koska silloinhan syntisyytemme tahraisi pyhän. Tätä juuri fariseukset tarkoittivat kun he paheksuivat Jeesuksen ateriointia syntisten parissa (Mark. 2:15-17). Tai Simon Fariseus, joka sydämessään halveksui syntistä naista Jeesuksen jalkojen juuressa: Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee.  (Luuk. 7:36-48).

Mutta pyhyys ei toimi näin. Kun ihminen astuu pyhyyden todellisuuteen, hän astuu pimeydestä valkeuteen ja joutuu siristelemään silmiään. Ihminen hämmentyy kirkkaudesta mutta hetken kuluttua hän alkaa tottua valkeuteen. Nyt hän oppii tuntemaan sen, mikä on valkeudesta ja mikä on pimeydestä ja kummassa hän haluaa elää. Synnintunto herättää kuitenkin epävarmuutta, kunnes tapahtuu ratkaiseva huipennus: oletko kuullut Jumalan armosta ja laupeudesta? Armoon turvautuva ihminen voi lähestyä Jumalaa. Tästä synnintunnosta kasvaa todellinen mielenmuutos, täyskäännös, metanoia. Vasta tämän katumuksen ja anteeksiannon jälkeen hän voi lähteä seuraamaan Jeesusta. Mutta Jumalasta vieraantunut ihminen palaa takaisin pimeyteen, koska siellä syntisen on turvallisempi olla.

Ihminen ei voi pestä itseään puhtaaksi synneistään tai sovittaa niitä, vaan tähän puhdistumiseen me tarvitsemme Jumalan armoa ja laupeutta. Sen vuoksi me kerta toisensa jälkeen luemme eri jumalanpalveluksissa psalmia 51 (LXX 50).

Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki. (Ps. 51:9-12)

Muistatteko kuinka rikkaalta mieheltä puuttui tämä synnintunto? Tunnustuksen jälkeen Pietari on valmis lähtemään Jeesuksen opetuslapseksi eikä enää vastustele tai selittele. Kuinka tämä sama muutos voisi tapahtua meissä? Kun me tulemme kuuliaisiksi Jumalan tahdolle ja kuuntelemme mitä Hänellä on meille sanottavana. Uskallan väittää, että harva meistä edes tuntee Jumalaa, koska me olemme sulkeneet korvamme ja silmämme näkemästä ja kuulemasta Häntä. Profeetta Jeremiaan sanoin:

Kaikki he ovat kyllä kansaasi,
mutta korvansa he ovat sulkeneet,
eivät he kuule ääntäsi.
Herran sanaa he pitävät pilkkanaan,
eivät siitä välitä. (Jer. 6:10)

Pietari uskoi Herran kutsuun kuin kallioon ja hylkäsi varman ja turvatun toimeentulonsa. Pietarista ja hänen kalastuskunnastaan tuli ihmisten kalastajia. Kun hän aiemmin veti verkkoineen kaloja elämästä kuolemaan, niin nyt hän verkkoineen vetää ihmisiä kuolemasta elämään.

Kun naula neuvoi vasaraa..

Jokainen meistä on saanut tämän saman kutsun ja onhan meidät kastettukin Herran seuraajiksi. Mutta johtaako se aitoon Herran seuraamiseen sanoissa, teoissa, ajatuksissa? Harvoin, koska maailma, jossa elämämme onnistuu kerta toisensa jälkeen sokaisemaan meidät totuudelta. Me luulemme, että Kristusta seuraamalla menetämme kaiken mukavan elämästämme ja kaikesta tulee kurjaa ja askeettista.

Miksi meidän on niin vaikea tehdä Pietarin ja muiden opetuslasten ratkaisua lähteä seuraamaan Jeesusta? Siksi, ettemme vakuutu iankaikkisen ja taivaallisen elämän paremmuudesta. Usko usein merkitsee meille asennetta, että riittää kun me uskomme johonkin hengelliseen, jonka voimme sitten kotona ripustaa henkariin ja ottaa sen taas seuraavana sunnuntaina mukaan kirkkoon.  

Pietarin usko taas oli sellaista, joka sai aikaan toimintaa ja tekemistä. Mene ja tee näin, niin saat yllättyä. Jos emme suostu heittämään verkkojamme sinne, minne Jeesus kehottaa ne heittämään, me emme tule saamaan tuota kalansaalista. Silloin me jätämme sen pienen kynnyksen ylittämättä, joka on asetettu tavallisen ja jumalallisen elämän välille. Silloin me emme anna Jumalalle mahdollisuutta yllättää meitä. Silloin Jeesus saattaa edelleenkin näyttäytyä hassuna puuseppänä, joka tulee jakelemaan meille viisauksiaan vaikka itse luulemme tietävämme asiat paremmin.

Nyt on aika Herran toimia

Miksi Jumalan poika tuli ihmiseksi ja otti orjan muodon? Siksi, ettemme pelkäisi lähestyä pyhyyttä. Me olemme niin kaukana kotoa, ettemme useinkaan muista, että me olemme maanpakolaisia. Aterioidessaan syntisten parissa ja pitäessään huolta huono-osaisista, hän osoitti meille että olemme arvollisia lähestymään pyhyyttä. Ainoa vaatimus on, se että tunnistamme itsessämme synnin sairauden ja ymmärrämme, että Herran luota me voimme tavoittaa hengellisen terveyden.

Opetuslasten kutsuminen on meille vakava kehotus ottaa vastaan kutsu kuninkaan pojan pitoihin. Kysymys ei ole osaamisesta tai uskaltamisesta vaan suostumisesta. Tulevana sunnuntaina meille on valmistettu Herran pyhä ehtoollinen. Osallistumalla liturgiaan, me annamme Herralle mahdollisuuden tehdä työtä sisimmässämme. Niin. Syviä vesiä ei pidä pelätä elämässämme, vaikka ne saattaisivatkin tuntua epämukavilta. Meille on annettu Herran lupaus, joka on kaikunut kautta historian Raamatun lehdillä: Älä pelkää, minä olen kanssasi.