Jumala kanssamme

Joulun ilosanoma kertoi, kuinka elävän Jumalan Poika ja Sana tulee lihaksi ja syntyy ihmiseksi meidän keskellemme. Tämä Jumalan ilmestyminen ihmisille oli profetioiden täyttymys ja pelastuksen alku ihmiskunnalle. Valkeus saapuu keskellemme, tuo valkeus loistaa meille, jotka olemme pimeydessä. Jumala on meidän kanssamme!

Jumalan ilmestymisen juhla jatkuu Teofanian juhlalla. Siinä pyhä Kolminaisuus ilmestyy meille taivaallisen Isän äänenä, Pyhän Hengen laskeutumisena kyyhkysen muodossa Pojan päälle, joka astuu Jordanin virtaan kastettavaksi. Sinä olet minun rakas poikani, sinuun minä olen mieltynyt. (Mark. 1:11)

Mikä on tämän juhlan merkitys meille ihmisille, silloin aikoinaan ja nyt tänä päivänä? Kirkon historiassa tiedämme lukuisia tapauksia, kun Jumala on paljastanut valon kajastusta salatusta maailmasta kilvoittelijalle. Pyhittyvä ihminen saa kokea kuinka lähestymätön lähestyy luotuaan ja synnitön ottaa vastaan syntisen ja parantaa hänet.

Jumalan ilmestyminen kunniassaan ja pyhyydessään on parantava ja hoitava tapahtuma ihmiselle. Synnin aiheuttamat haavamme ja ruhjeemme sidotaan ja Jumalan kirkkaus karkottaa pimeyden vihollisvoimat. Tämä syntinen tuodaan majataloon, sairaalaan, kirkkoon, jossa hänestä huolehditaan, kunnes hän on parantunut. Hänelle annetaan pyhä ehtoollinen sielun ja ruumiin parannukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Me harvoin saamme sellaisia ilmestyksiä, sellaisia, joista kerrotaan pyhien elämänkerroissa. Se ei kerro Jumalan toimettomuudesta vaan meidän kyvyttömyydestämme ottaa vastaan rakastavan Jumalan armoa. Kilvoittelu on meidän sielumme herkistämistä, jotta voisimme avata oven koputtavalle Luojallemme. Tässä oleellista on rukous ja rukouksen tekemä työ sielussamme.

Jumalan ilmestyminen voi olla todellisuutta jokaiselle rukoilijalle. Me tunnemme, kuinka Jumala tekee työtä sisällämme, kuinka asiat elämässämme järjestyvät ja kuinka opimme ymmärtämään suurempia kokonaisuuksia. Suuren hädän keskellä huomaammekin pelastuvamme, vaikean sairauden kohdalla elämän tarkoituksemme muuttuu, suuren surun keskellä löydämme tyyneyden ja rauhan.

Jumalan läsnäolon tunteminen on mahdollista meille kaikille, jos vain tarkkailemme omaa elämäämme. Saatamme helposti pettyä, jos katseemme on kiinnittynyt vääriin asioihin, huulemme vääriin pyyntöihin ja mielemme on täynnä turhia ja maallisia murheita.

Hengellinen elämä on asteittaista kasvua. Kukaan ei nouse vuorelle huipulta käsin vaan jokaisen matka alkaa sen juurelta. Siksi kannattaa kiinnittää huomio niihin elämän pieniin asioihin, sillä niistä syntyvät myöhemmin myös elämämme suuremmat ihmeet. Jumala harvoin tulee meille mahtavia ihmeitä, emme me tarvitse sellaisia.

Todellinen ja aito ihme herättää meissä kaipauksen, halun pelastua, se synnyttää muutoksen, joka saa meidät kääntämään elämämme suunnan. Se johdattaa siihen katumukseen, jota Johannes Kastaja julisti Kristuksen saapuessa: Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! (Matt. 3:2) Ihme on siis aivan meidän sielumme oven kynnyksellä.

Siunattua Herramme kasteen juhlaa!