Synnitön päivä

Anokaamme Herralta, että koko tämä päivä olisi meille pyhä, rauhallinen ja synnitön!

Tämä monesti jää soimaan päässä ja se pysäyttää. Se löytyy anomusekteniasta ja käytännössä se luetaan lähes kaikissa jumalanpalveluksissa. Pyydetäänkö siinä mahdottomia ja voiko moiset pyynnöt toteutua tässä elämässä?

Toki olen joskus toivonut, että saisin elää elämässäni edes yhden synnittömän päivän. Tai yhden iltapäivän liturgian jälkeen, ettei siellä syntynyt pyhyyden tunne särkyisi synnintekoon. Katumuksella on toki käynyt ihmisiä, jotka ovat tässä omien sanojensa mukaan onnistuneet.

Jossakin mielessä synnitön päivä voi tarkoittaa hengellistä kuolemaa. Me sokeudumme synnin todellisuudelle ja kuvittelemme, ettemme ole tehneet syntiä. Olen monesti törmännyt asenteeseen: En ole tehnyt juuri mitään syntiä, ihan tavallista elämää vain elänyt. Tämän kommentin olen kuullut joskus kristinoppileirillä, kun nuori tulee ensi kertaa katumukselle. Usein tässä tapauksessa hengellinen elämä ei ole edes alkanut tai synni käsite on hämärä.

Kunpa oppisimme näkemään joka päivä syntisyytemme. Vain siitä voi syntyä todellinen katumus. Mitä syvemmin opimme tuntemaan hengellisen maailman, sitä selvemmin me näemme oman vajavaisuutemme. Jumala on valkeus ja vain tuossa valkeudessa me voimme nähdä oman vajavaisuutemme. Katumuksesta syntyy aito kilvoitus ja se mahdollistaa armon Kristuksessa. Ja vasta silloin Jumalan pelastava työ meissä voi alkaa.

Kilvoittelu on alkuperäisen ihmisyytemme etsimistä. Lähestyessämme Jumalaa, meidän tahtomme alkaa parantua ja se auttaa meitä välttämään valhetta ja vääryyttä. Me näemme synnin siemenen yhä pienemmissä ajatuksissa ja sanoissa ja opimme välttämään sen tekemistä. Parhaassa tapauksessa omat lankeemuksemme opettavat meitä ymmärtämään synnin toimintaa ja kasvattavat nöyryyttä.

Synti ei ole oleellinen osa meidän elämäämme, Jumala ei luonut syntiä. Synti on meidän väärissä ja itsekkäissä valinnoissamme ja se viihtyy mainiosti meidän langenneessa maailmassamme. Se etsii meidän heikkouksia ja käyttää surutta niitä hyväkseen. Lopullisen voiton se saa, jos se löytää meidät masentuneina ja periksi antaneina.

Millaista elämämme olisi jos vapautuisimme synnistä? Synti on niin syvällä meidän olemuksessamme, että synnitön päiväkin on meille mahdoton, omin voimin. Edes Kirkkomme pyhät eivät kyenneet elämään synnitöntä elämää vaan heidänkin kamppailunsa muuttui jopa kiivaammaksi mitä tietoisemmaksi he tulivat synnin vaaroista.

Sen vuoksi luulen, että synnitön päivä viittaa tulevaisen maailman elämään eli luvattuun taivasten valtakuntaan, jossa synnin ja kuoleman valta on kukistettu. Ilmestyskirjassa meille kerrotaan, kuinka synti ja kuolema kukistetaan eikä pahalla on enää valtaa.

Toisaalta taas me elämme jo sitä synnitöntä todellisuutta joka alkoi pääsiäisestä. Kristus on voittanut synnin ja kuoleman omalla ylösnousemuksellaan ja me voimme tulla siitä kasteen kanssa osalliseksi. Siksi kasteen ja ehtoollisen kautta saatu armo on erityisen suuri. Jokainen liturgia on sen vuoksi voittojuhla, jossa me juhlimme Kristusta kuoleman voittajana.

Monesti meidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä anteeksiannon ja syntien vapahduksen todellisuutta. Tämä asia on kuitenkin harvinaisen selkeä jos ajattelemme pyhää ehtoollista. Kun pappi on nauttinut Kristuksen veren hän sanoo: Katso, tämä on koskettanut huuliani, syyllisyyteni on poissa ja syntini on sovitettu. Me nautimme ehtoollisen syntien anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Niin, synnitön päivä. Jäähyväispuheessaan Kristus itse sanoo: Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Joh. 16:9). Synnitön päivä on siis meille päivä, joka täyttyy uskolla ja luottamuksella Jumalan kaitselmukseen ja johdatukseen. Me elämme langenneessa maailmassa mutta tärkeintä on muistaa, että synnin valta on voitettu. Ja vaikka synti viekin jokaista vääjäämättä kohti kuolemaan, on meillä iankaikkinen elämä Kristuksessa. Siellä on myös se synnittömän päivän mahdollisuus.