Uuden vuoden kynnyksellä

Aika menee vääjäämättä eteenpäin ja taas on yksi armon vuosi takana. Aika on Jumalan antama lahja meille ja jokainen päivä on varattu parannuksen tekoon. Olinko kuluneen vuoden arvoinen ja teinkö kaiken sen mitä minulta odotettiin? Tuskin monessakaan mielessä. Rohkaisuna lienee se, että olen saanut vielä mahdollisuuden jatkaa tätä vaellustani ja jokapäiväisen yrityksen ja jokailtaisen katumuksen kautta voin haparoiden hakea oikeaa tietä.

Tänä vuonna tutustuin vanhus Porfyriokseen (k. 1993) ja hän avasi monta solmua sisältäni. Hänen vilpittömyys, suoruus, valoisuus ja laupeus ovat tehneet vahvan vaikutuksen moniin lukijoihin ja sen vuoksi hänen kirjansa "Rakkauden haavoittama" on hyvin rohkaiseva ja innostava kirja jokaiselle kilvoittelijalle ja rukoilijalle. Tiedän monen ihmisen elämän muuttuneen tämän kirjan myötä ja vihdoin löytäneen tien kohti pelastusta.

Tämän lisäksi sain perehtyä myös pyhän Johannes Kronstadtilaisen elämänkertaan ja opetuksiin. Etenkin papeille Johanneksen elämä on esimerkillinen, koska hän ennen kaikkea oli seurakuntapappi ja kulki pyhityksen tietä melko samanlaisessa arjessa kuin mekin. Päällimmäisinä asioina mieleeni jäi hänen heittäytymisensä rukouksen maailmaan ja syvä rakkaus eukaristiaa kohtaan. Lämpimät kiitokset molempien kirjojen kääntäjille!

Oman aikamme pyhien elämään on hyvin antoisaa tutustua. Heidän kohdatessaan tämän päivän haasteita voimme todella nähdä, miten myös oma aikamme tuottaa pyhiä ihmisiä ja miten jumaloitumisen tie ja Pyhän Hengen lahjat ovat edelleen vahvaa todellisuutta tänä päivänä. Siksi olen blogissani kiinnostunut ortodoksina olemisesta tänään ja pyrkinyt kirjoittamaan uskosta tämän päivän Suomessa.

Olen tänä vuonna saanut tämän blogin kirjoittamisen myötä paljon uusia tuttuja. Erityisesti iloitsen jokaisesta uudesta ja vanhasta hengellisestä lapsesta, jotka jakavat kanssani onnistumisiaan, pelkojaan, kokemuksiaan ja löytämiään hengellisiä aarteitaan. Olemme käyneet paljon kirjeenvaihtoa ja etsineet ratkaisuja erinäisiin tilanteisiin. He ovat kanssakulkijoitani tällä valoisalla tiellä vaikka sielun vihollinen kaikkensa tekeekin estääkseen hyvän toteutumisen.

Hengellinen elämä on mahdotonta pidemmän päälle ilman rippi-isää. Oma rippi-isäni muutti eläkkeelle jäämisen jälkeen toiselle paikkakunnalle ja olen hakenut uutta rippi-isää. Tilanne on harmittanut ja vaivannut. Toivottavasti jokaisella meillä on turvanaan pappi, joka ottaa vastaan katumuksemme, ohjaa hengellisellä matkalla ja rohkaisee vaikeina aikoina. Ortodokseja on Suomessa vähän mutta ortodoksipappeja suhteellisen paljon, joten aikaa papeilla on verrattuna esim. luterilaiseen kirkkoon.

Kulunut vuosi on ollut seurakuntatyön kannalta hyvin rikas ja antoisia. Etenkin alkuvuodesta Suuren paaston aikaan kävin paljon Hämeenlinnassa ja tutustuin tähän mukavaan pieneen seurakuntaan. Toimitin Forssassa pääsiäisyön palveluksen ja tunnelma tuona yönä oli harras ja läheinen kaikkien kanssarukoilijoiden kanssa. Olen tutustunut Tampereen seurakuntaan viime kesästä alkaen ja saanut paljon uusia tuttavia ja tavannut vanhoja. Porin ortodoksien yhteisö otti minut lämpimästi vastaan ja he ovat työssään olleet todella innostavia ja tehneet kaiken suurella sydämellä. Athos-yhteisössä myös työ jatkuu ja toivon heille kestävyyttä, toivoa ja uskoa alkuvaikeuksista selviämiseen.


Armon vuosi, pelastuksen aika

Me saimme tämän hetken pelastustamme varten. Pelastus on sitä, että taivutamme oman synnin tahraaman tahtomme Jumalan tahdon mukaiseksi. Kerta toisensa jälkeen jokaisessa valinnassa mietimme, kuinka voisimme palvella Jumalaa ja mikä olisi hyväksi. Sen kautta me opimme kuuliaisuutta, opimme tuntemaan millainen Jumala on.

Hiljalleen tämä hyvien ja oikeiden asioiden tekeminen kasvattaa meidät  samanlaisiksi hyviksi olennoiksi kuin Jumala. Hänessä ei ole pahuutta, vääryyttä, valhetta, vilppiä, pimeyttä ja myös sellaisiksi meidänkin on tultava. Meidän hylättävä kaikki pimeyden työt, jotta voisimme kasvaa hyviksi, oikeammin pyhiksi. Olemme saaneet ajan, jotta me voisimme kasvaa hyveissä ja palvella lähimmäisiämme.

Mutta kristityn elämä ei ole pelkästään moraalista valintaa oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä. Muutenhan me voisimme myös kasvaa pyhiksi ilman Jumalaakin. Jumalallinen ja pyhä elämä on paljon enemmän kuin pelkkää hyvää ja oikeaa. Toki Pyhä Raamattu opettaa meille oikeaa ja hyvää mutta meidän tarkoitus ei ole vain kasvaa hyviksi vaan muuttua totaalisesti ja kasvaa Jumalan kaltaisiksi, jumaliksi. Meillä on suurempi päämäärä kuin moraalisesti hyvä ihminen.

Kun rukoilemme keskittyneesti ja tämä tavallinen maailma alkaa katoamaan ympärillämme, me voimme tuntea mitä pyhyys on. Se on hyvää, mutta jotain paljon suurempaa, se on lähellä jotakin mitä me kuvailemme rakkaudeksi.

Sen vuoksi elämässä ei ole kysymys hyvästä tai pahasta vaan kyse on elämästä ja kuolemasta. Kyse on katoamattomasta ja ikuisesta. Sellaisesta mikä tuottaa elämää, sellaista mikä ei katoa, vaan pysyy muistoissamme vuosisadasta toiseen, ikuisesti. Se on sielun saama lepo ja rauha joka tuo tyyneyden tähän maailmaan. Silloin me näemme ja ymmärrämme, että Jumalan luona on elämä, Hän on elämä ja hänen ulkopuolella on kuolema.

Me olemme heikkoja ja siksi epäonnistumme usein. Meille on annettu katumus tätä varten ja mahdollisuus rukoilla uudellen ja uudelleen mahdollisuutta oikaista virheemme. Jonain päivänä tätä mahdollisuutta ei ole, minulla tai ei kenelläkään. Silloin on tuomion aika.

Minä luulen että me pelastumme vähitellen. Hetki hetkeltä me voimme tehdä hyviä valintoja ja vahvistaa kulkuamme kohti ikuista elämää. Hengellinen herääminen, josta herätysliikkeet puhuvat, on toki oleellista ja meidän pitäisi yhä uudelleen herätä ja avata silmämme pyhittämisen mahdollisuudelle.  Mutta herääminen on alku ja sen jälkeen alkaa työ, sille pitkälle matkalle, joka tämä elämämme on. Me voimme tehdä virheitä elämässämme paljon ja teemmekin, kunhan vain pidämme määränpäämme selkeänä edessämme.

 Millä mielin tulevaan vuoteen? Paljon työtä on edessä ja keskeisintä lienee kaiken sen hyvän vahvistaminen joka pantiin alulle tänä vuonna. Huomenna lähden Vaasaan avoimin ja hyvin mielin. En ole aiemmin käynyt tässä Pohjanmaan seurakunnassa mutta olen kuullut siitä paljon hyvää.

Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Suokoon Taivaallinen Kuningas siunauksensa tulevan vuoden kierrolle ja antakoon meille paljon mahdollisuuksia täyttää Hänen pyhää tahtoaan!