Aika osoittaa uskoamme

Tilanne maailmassa kiristyy päivä päivältä. Luemme viikoittain uutisia, jotka vähentävät luottamustamme turvalliseen maailmaan. Iranin kriisi, nationalismin kasvu, antisemitismin nousu. Pakolaiskriisi, joka saattaa tänä vuonna saada jopa uusia mittasuhteita verrattuna vuoteen 2015. Moni menettää yhä henkensä Välimeren aaltoihin.

Ilmastonmuutos on totta ja näemme poikkeuksellisia luonnonilmiötä. Eteemme asetetaan hyvin vakava kysymys siitä, mikä on meidän roolimme kristittyinä.

Kaikessa on lopulta kysymys uskosta. Jaksammeko me luottaa Jumalan kaitselmukseen ja johdatukseen kriisien keskellä? Otammeko kirkon sanoman lähimmäisen rakkaudesta vakavasti? Olemmeko valmiita toimimaan sen mukaisesti?

Olen positiivinen ja uskon, että nämä kriisit ovat mahdollisuus kristinuskolle. Kaikki lähtee meistä itsestämme ja hyvästä tahdostamme lähimmäistämme kohtaan. Nyt maailmassa etsitään vastuunkantajia ja negatiivisen muutoksen vastavoimaa.

Tulevan vuosikymmenen megatrendi tulee olemaan ystävällisyys toisiamme kohtaan. Kun me otamme kutsumuksemme vakavasti kristittyinä, meillä on edessämme huikeasti mahdollisuuksia osoittaa ja toteuttaa uskoamme.

Usko ei ole hurskaita sanoja, hyviä uskomuksia tai idealistista romantiikkaa. Usko on tekoja ja nyt erityisesti kyse on lapsistamme ja nuoristamme. Suokoon Jumala meille kaikille rohkeutta ja luovuutta osoittaa uskoamme hyvään ja rakastavaan Jumalaan!

Joululahjatoiveeni

Joulun sanoma hämärtyy vuosi vuodelta ja Herramme syntymän juhla näyttää nykyään olevan jotakin taustakohinaa arkisen kiireen keskellä. Mielemme askartelee jouluruokien, lahjojen ja muiden suunnitelmien parissa. Joulun kristillinen sanoma on yhteiskunnassamme vastatuulessa ja olemme tilanteessa, jossa kouluissakaan ei ole soveliasta juhlia tätä Vapahtajamme syntymän juhlaa. Kirkko vaihtui ruokasaliin, otsikoi Yle aiemmin. Joulusta on tullut meille tonttujen juhla. 

Juhlassa varmasti on paljon hyviä piirteitä niin perheen ja suvun yhdessäolon ja levon kannalta mutta varsinaiseen juhlan kanssa sillä ei juurikaan ole tekemistä. Perinteiset joululaulut vielä ylläpitävät juhlan sanomaa Kristuksesta ja ilman niitä juhlan merkitys olisi kadonnut lähes lopullisesti.

Uskon haaste

Sen vuoksi joulupäivän aamupalveluksella ja liturgialla on itselleni valtavan tärkeä merkitys. Se todella paljastaa joulun sanoman niin monella eri ulottuvuudella ja palauttaa mieleen sen, miksi tätä juhlaa vietetään. Vuosi toisensa jälkeen juhlan syvyys alkaa hiljalleen avautumaan kirkkoveisujen ja rukousten kautta. 

Basileios Suuri kuvaa liturgiassaan tätä juhlaa:

Sillä sinä, oi, Hyvä, et kääntynyt lopullisesti pois luodustasi, jonka luonut olit, etkä unohtanut kättesi 

tekoa, vaan olet armosi laupeudesta monella tapaa etsiskellyt häntä: olet lähettänyt profeettoja, olet tehnyt voimallisia tekoja pyhiesi kautta, jotka kussakin sukupolvessa ovat sinua kelvollisesti palvelleet. Sinä olet puhunut meille sinun palvelijaisi, profeettain, suun kautta edeltä ilmoittaen meille tulevan pelastuksen, olet antanut meille lain avuksemme, olet asettanut suojelusenkelit. Mutta kun ajat olivat täyttyneet, niin sinä puhuit meille itse Pojassasi, jonka kautta olet maailmatkin luonut, joka ollen sinun kirkkautesi säteily ja olemuksesi kuva, ja kantaen kaikki voimansa sanalla ei pitänyt saaliinaan olla sinun, Jumalan ja Isän, kaltainen, vaan ollen itse iankaikkinen Jumala ilmestyi maan päälle, ja asui ihmisten kanssa. Joka tultuaan lihaksi pyhästä Neitseestä tyhjensi itsensä, ja otti orjan muodon, tullen meidän alennustilamme ruumiin kaltaiseksi, tehdäkseen meidät kirkkautensa kuvan kaltaisiksi.

Joulu, kuten pääsiäinenkin, koettelee uskoamme, koska uskon haaste näihin pelastaviin tapahtumiin on todella suuri. Miten sanoinkuvamaaton, käsittämätön, ääretön ja valtasuuruudessaan ylivoimainen Jumalan Sana voi syntyä ihmiseksi meidän synnin vallassa olevaan maailmaan? Ja miten me myöhemmin katsomme kuinka hän Golgatalla vuodattaa verensä meidän syntiemme tähden.

Herramme syntymän juhla on siinä mielessä erityinen juhla, että sen todellinen sanoma on vaarassa jäädä uskomme tavoittamattomiin. Oliko Kristus todellakin se Jumalan Sana, jonka kautta maailmat on luotu ja Pyhän Kolminaisuuden persoona, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua ja joka lähettää Pyhän Hengen. Uskommeko me todella, että näin on tapahtunut parisen tuhatta vuotta sitten?

Rakkaus olemassaolon syynä

Joulun sanoma koettelee koko olemassaolomme mysteeriä ja siksi aihe on kautta vuosisatoja kiehtonut kirkon opettajien mieltä. Miksi tämä kaikki olemassaolomme on olemassa?

Rakkauden tähden.

Kirkkomme pyhät opettavat Pyhästä Kolminaisuudesta ja rakkaudesta mielenkiintoisella tavalla. Isästä ulosvirtaava rakkaus haluaa jakaa jumalallisen rakkautensa ja hakee rakkaudelleen kohdetta. Rakkaus ei voi olla omaa itseään varten vaan etsii jatkuvasti kohdetta, jota rakastaa. Niin Poika syntyy Isästä ennen aikojen alkua ja Pyhä Henki lähtee Isästä Pojan kautta. Pyhä Kolminaisuus on siten erinomainen kuva rakkaudesta, sillä se ei tee kahden kauppaa, rakasta minua niin minä rakastan sinua. Pyhä Kolminaisuus on kuin kuva perheestä, johon ei sovi kaupankäynti. Vanhemmat rakastavat lapsiaan ja lapset vanhempiaan ilman ehtoja, ilman hyötyä. Se on pyyteetöntä ja ehdotonta rakkautta.

Tämä rakkaus, jota Jumala osoittaa ihmistä kohtaan on käsittämättömän suurta: Jumala haluaa pelastaa ihmisen synnin orjuudesta ja niin Hän tulee pienimmäksi, heikoimmaksi kuin kukaan toinen ihminen. Kaikkeuden Herra makaa pienenä viattomana lapsena luolassa vailla asuinsijaa, seimessä kapaloituna. Jumala luopuu valtasuuruudestaan ja ottaa heikoimman roolin, jotta mekin saisimme mallin ja tien kohta taivaallista valtakuntaa. 

Kasteen mysteeriossa 3. eksorsismissa todetaan:

Valtias Herra, elävä Jumala, joka loit ihmisen oman kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja annoit hänelle iankaikkisen elämän oikeuden etkä hyljännyt häntä, hänen syntiin sitten langettuaan, vaan valmistit maailmalle pelastuksen Kristuksesi ihmiseksi tulemisen kautta, ota tämä luotusi taivaalliseen valtakuntaasi vihollisen orjuudesta vapautettuna.

Herramme syntymän ja ylösnousemuksen juhlan samankaltaisuuksia

Joulua on sanottu talvipääsiäiseksi mutta mitä se tarkoittaa? Monesti tuntuu siltä, että se on vain ilmaisu sille, että meillä on pieni juhla keskellä talvea. Mutta luulen, että kyllä se on paljon enemmän, sillä tähän Herramme syntymän juhlaan liittyy paljon erilaisia merkityksiä, jotka viittaavat pääsiäiseen.

Me olemme eksynyt kansa, joka asuu vieraalla maalla kuin tuhlaajapoika. Hengitämme kuolemaa kuoleman varjon maassa ja odotamme Vapahtajamme tuloa. Jumala tuli ihmiseksi johdattaakseen meidän pois hengellisen Egyptin orjuudesta. Kasteen myötä mekin kävelemme Punaisen meren kautta kohti erämaakilvoitusta, kunnes jonain päivänä elämämme päättyy ja pääsemme Luvattuun maahan. Molempiin juhliin liittyy luola, toisessa juhlassa synnytään ja toisessa kuollaan, koko elämä on siinä läpi elettynä. Mirhavoide kuului Itämaan tietäjien lahjoihin ja samalla tapaa myös mirhantuojanaiset menivät haudalle kohtaamaan Herraansa. Enkeleillä on juhlassa keskeinen rooli Jumalan lähettiläinä, kummassakin juhlassa enkelit aloittavat ilosanoman tuomisen sanoilla, älkää pelätkö!

Luolaan syntynyt lapsi ja pimeä yö. Miten tämä voisi muuttaa mitään? Joulun todellinen sanoma syntyy Taivaallisen sotajoukon ilmestyessä ja heidän antaessaan merkityksen tälle vähäpätöiselle tapahtumalle:

Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. (Luuk. 2:10-12)

Tämä on se todellinen joulu, jota toivoisin meidän kaikkien muistelevan kun vietämme joulua. Jumala todellakin ihmiseksi ja meille tuodaan mahdollisuus kasvaa Jumalan kaltaiseksi. Jumalan rakkaus saattaa ylittää käsityskykymme mutta uskon kautta me voimme käsittää pienen aavistuksen miten suuresta asiasta on kysymys.

Kristus syntyy, kiittäkää!

Taivaallinen ylistys maan päällä

Vietämme parhaillaan joulupaastoa ja monissa seurakunnissa juuri adventin aikaan järjestetään monia kirkkokonsertteja. Niin meilläkin taas kuoro on harjoitellut uuden ohjelmiston ja tänään saamme nauttia taas heidän työnsä hedelmistä. Kiitoksia jo tässä vaiheessa kanttorillemme ja kuorolle hyvästä ja laadukkaasta ohjelmistosta.

Kirkkomusiikki on oleellinen osa jumalanpalveluksia, kirkkomme kulttuuria ja pyhää opetusta. Kirkkomusiikki ei ole taustamusiikkia tai tunnelman luoja vaan jotakin paljon enemmän. Kuoro osallistuu jumalanpalveluksiin laulamalla ja sen tarkoitus on ylentää mielemme taivaalliseen maailmaan. Sen vuoksi kuoro myös kuvastaa taivaallisia enkeleitä.

Samalla tavalla kuin pyhät ikonit heijastelevat iankaikkista maailmaa niin kirkkomusiikki tuo taivaallisen maailman todellisuuden meidän keskellemme. Niin kuin enkelit toimittavat taivaallista palvelusta Kaikkivaltiaan edessä, niin samalla tavalla myös mekin liitymme heidän joukkoonsa ja osoitamme ylistystämme Jumalalle. Me emme vain kuvaa näitä taivaallisia voimia, vaan me olemme osa tuota ylistystä tässä maailmassa. Enkelit ovat viestintuojia taivaasta, niin samoin myös kirkkokuoro tuo evankeliumin sanoman meidän keskellemme:

Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää
ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle.
Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat.
Tietäjät tähden mukana vaeltavat,
sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen,
iankaikkinen Jumala. (Joulukontakki)


Kuoro toimii jumalanpalveluksissa kirkkokansan äänenä ja käy jatkuvaa vuoropuhelua papiston kanssa. Kun me tarkkaan kuuntelemme kirkkoveisujen sanoja niin me ymmärrämme, miksi kirkkomusiikkia sanotaan lauletuksi teologiaksi ja kirkon opetukseksi. Niinpä kunkin juhlan tropari kertoo meille kaiken olennaisen juhlan sisällöstä ja avaa sen hengellisen merkityksen. Tänään konsertti alkaa joulutroparilla:

Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme,
koitti maailmalle tiedon valkeus,
sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua,
vanhurskauden Aurinkoa,
ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta.
Herra, kunnia olkoon Sinulle.


Kuunnellessamme näitä vuosisatoja vanhaa runoutta me emme vain muistele vanhoja vaan elämämme todeksi näitä tapahtumia. Monesti veisuissa juhla tuodaan tähän päivään: Tänä päivänä neitsyt yliolennollisen synnyttää... Emme viittaa vain historiaan: ”Kanssamme OLI Jumala”, vaan että ”Kanssamme ON Jumala”. Tämä siis ilmaisee sen, että näillä pelastavilla tapahtumilla on suuri merkitys myös meidän elämällemme.

Kirkollinen musiikki on meille hengellistä ravintoa ja se on meille hyvin tärkeää etenkin nyt kun valmistaudumme Herramme syntymän juhlaan paastoamalla. Tämä sakraali musiikki heijastelee meidän sielumme tilaa, tuo esille sen toiveita, tuntoja, pelkoja, haaveita ja pyrkimyksiä. Se ravitsee meidän sielumme tilaa ja ohjaa sitä katumuksen lähteille. Samalla se myös lohduttaa ja rohkaisee sieluamme kilvoituksen parissa.


***

Elämme tällä hetkellä Vapahtajamme syntymäjuhlan odotuksessa. Odotamme maailmaan syntyvää Messiasta samalla tavalla kuin vuosisatoja odottanut Israelin kansa. Heille oli annettu lupaus Rauhan ruhtinaasta, joka toisi heille valon pimeyteen, rauhan, joka vihdoin koittaisi tuolle valitulle kansalle. Heillä oli profeetta Jesajan lupaus tulevasta Vapahtajasta:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus. (Jes. 9:1)

Profeetta Jesajan ennustuksen toteutumista oli odotettu jo lähes 700 vuotta ja nyt se oli toteutumassa. Luulisi, että tämä ennustuksen toteutuminen toisi tuohon maailmaan paljon iloa, toivoa ja hyvää tahtoa. Samoinhan suuri taivaallinen sotajoukko ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha, ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14)

Mutta pian tämä pyhä perhe joutui lähtemään maanpakoon, kun he joutuivat vainon kohteeksi.

Samalla tässä maailmassa tapahtuu myös paljon pahoja asioita. Kristittyjen tilanne on Lähi-idässä edelleen tukala ja edelleenkin veljiämme ja sisariamme vainotaan ja surmataan heidän uskonsa takia. Tänä päivänä sodat edelleen ajavat ihmisiä maanpakoon ja sadat tuhannet ihmiset menettävät kotinsa ja perheensä. Tällä Suomessa me tiedämme, että Kouvolassa lapsiperheiden köyhyys on jälleen esille ja toisissa perheissä taas eletään vakavien sairauksien ja jopa kuoleman todellisuudessa.

Me todellakin olemme kansa, joka vaeltaa pimeydessä. Mutta ihmistä ei ole vain tuomittu vaeltamaan pimeydessä, vaan meille annetaan lupaus jostakin suuremmasta. Elämme odotuksen tilassa, ja meillä lupauksena evankeliumin todistus jo syntyneestä ihmeestä. Jostakin sellaisesta, joka auttaa meitä pimeyden keskellä tuomalla meille valoa, toivoa ja uskoa parempaan huomiseen. Paimenten tavoin mekin voimme lähteä seuramaan tähteä, joka vie meidän tulevan Vapahtajan seimen luo.


Puhe Haminan ja Kouvolan ortodoksisten kirkkokuorojen konsertissa Kouvolan pyhän Ristin kirkossa 11.12.2019