Ystävän kohtaaminen

Lasaruksen herättäminen tapahtuu huomenna. Kirkkoveisuissa tämä nähdään todellisen tapahtuman lisäksi myös vertauskuvana siitä, kuinka me olemme nukahtaneet synnin uneen. Silloin Kristus lähestyy meitä, hän pysähtyy ja säälii. Sitten kuulemme nuo pelastavat sanat: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11:25-26)

Tässä on uskomme kannalta kaikki oleellinen mikä liittyy kuolemaan. Me olemme kuoleman omia ja jokaisen meidän elämämme päättyy kuolemaan. Jopa Lasaruksenkin kohdalla, vaikka hänet herätettiinkin kuolleista.

Mutta uskovalle kuolema ei merkitse kaiken päättymistä vaan uutta elämää Kristuksessa. Hän ei anna meille iankaikkista elämää vaan Hänessä on iankaikkinen elämä. Hän on iankaikkinen elämä, Hänen kauttaan ja Hänessä me voimme saada iankaikkisen elämän, Hänen kanssaan me olemme kuolemattomia.

Tätä on monesti vaikea ymmärtää, ellemme ole juuri äsken olleet tekemisissä kuoleman kanssa, haudanneelle omaistamme tai olleet kuoleman vaarassa. Kuolema on piilotettu elämästämme, sellaisena kuin se oikeasti elämämme piirissä näkyy. Me näemme mediasta paljon kuolemaa mutta se ei kosketa meitä, koska nämä kuolevat eivät liity elämäämme monestikaan millään tavalla. Me voimme sulkea nuo kuolemat mielestämme ja ajatella jotakin muuta.

Me tiedämme, että kuolema on olemassa mutta se ei kosketa meidän elinpiiriämme kuin aivan poikkeustapauksissa. Kun kuolema tulee meidän lähellemme, meidän on kohdattava se. Tämä on monelle liian vaikeaa ja siksi he eivät koskaan tule ymmärtämään elämän syvyyttä ja ainutlaatuisuutta. Kuoleman valta on käsittämättömän suuri tragedia ja sen edessä me olemme kertakaikkisen voimattomia emmekä voi yksinkertaisesti tehdä mitään.

Tämän pelon ja neuvottomuuden tarkoitus on johdattaa meidät Elämänantajamme luo. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. 

Jumala haluaa vain sinut.

Hän haluaa viedä luomistyönsä lopulliseen kunniaan ja siihen kirkkauteen, jonka Hän jo maailman luomisessa aloitti. Siksi Hän antoi meille vapauden, vapauden mihin tahansa: välittämiseen, torjumiseen, itsepäisyyteen, vastustamiseen, toisistamme huolehtimiseen, eksymiseen, onnellisuuteen, rakkauteen ja jopa itsemurhaan.

Vapaus on meidän tulevan kirkkautemme edellytys. Vain vapaan ihmisen rakkaudella voi olla merkitystä, vain vapaudesta syntyy todellinen kilvoitus, rukous, rakastaminen ja huolenpito toisesta. Vapauden kautta me voimme kirkastaa oman todellisen olemuksemme, olla Hänen kanssaluojia ja vastata vapautemme ansiosta siihen rakkauteen, jota Hän tuntee meitä kohtaan.

Tässä juhlassa me kohtaamme Jeesuksen ihmisenä ja Jumalana. Sekä ihminen että Jumala Kristuksessa tunsi sääliä Lasarusta kohtaan, ihmistä kohtaan, joka elää kuoleman varjossa. Me uskomme hyvin vahvasti persoonalliseen pahaan mutta myös persoonalliseen hyvään. Jumalaan, joka tuntee myötätuntoa meitä kohtaan kun me epäonnistuimme, samoin kuin ystäväkin suree toisen menetystä. Ainoa häivähdys, jossa kuulemme on ankaruutta, löytyy kohdasta, jossa Jeesus huutaa Lasarusta palaamaan elämään. Se on varoitus kuolemalle tulevasta sodasta kaiken tuhoajaa vastaan ja osoittaa meille mitä Jumalan kaikkivaltius todellisuudessa tarkoittaa.

Basileios Suuren liturgian salaisissa rukouksessa kuvataan, miten Jumala on etsinyt ihmistä monin tavoin lankeemuksen jälkeen: Hän on lähettänyt profeettoja, tehnyt tunnustekoja pyhien kautta, antanut meille lain. Viimesinä aikoina Hän lähetti Poikansa, ettei yksikään meistä joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Ja niin Hänen Poikansa etsii meitä, jopa kuoleman valtakunnasta.

Lasarus tulee ylös ja haudan löyhkä puistattaa ihmisiä. Hän on ollut kuolleena neljä päivää ja ruumis alkaa jo maatua. Lasaruksen omaiset vastusteluistani Jeesuksen pyyntöä ja heidän uskonsa on varmasti kovalla koetuksella. Lasarus kuitenkin palaa takaisin elämään, on parantunut synnistä ja hengittää jälleen tässä samassa maailmassa, jossa me itse nyt olemme.

Lasarus, tule ulos! Synti on lyönyt sielumme haavoille ja kärsimme niistä vammoista, joita olemme itsellemme aiheuttaneet himoja seuratessamme. Me olemme lähellä lopullista synnin kuolemaa. Kunpa sen tajuaisimme ja ottaisimme korviimme tuon pelastavan huudon: Lasarus, tule ulos!