Kirkastettu ihmisyys

Aikamoista kiirettä on ollut uuden työn parissa ja siksi blogi jäänyt vähemmälle päivittämiselle! Kiitos kuitenkin uskollisille seuraajille, kävijämäärät ovat yllätyksekseni olleet edelleen korkealla vaikka hiljaista on ollutkin. Uusi työ Vaasassa on työllistänyt vielä enemmän kuin odotinkaan. Mutta mikäpä työtä tehdessä kun mukana on mukavia seurakuntalaisia, antaumuksellista talkoolaisia ja kun väellä on valoisa ja vahva luottamus tulevaisuuteen. 

Ilokseni olen huomannut, että ortodoksisten blogien ja sähköisten julkaisujen määrä on kasvanut todella paljon Suomessa. Tämä on osaltaan vaikuttanut myös omaan päivitystahtiini. Monesti blogien opetus on ollut samaa, josta itsekin olin kirjoittamassa ja oma kirjoitukseni olisi ollut vanha toistamista. Kirkkokunnassamme opetuksen sekä määrä että laatu on ilahduttavalla tavalla parantunut.

Samalla tietenkin on muistettava, ettei tämä tietenkään korvaa osallistumisen merkitystä. Teologinen ja hengellinen opetus saa täyteytensä vasta kun itsekin olemme mukana kirkon jumalanpalveluksissa ja osallistumme yhteiseen kiitosuhriin. Hengellistä elämää käsittelevien tekstien lukeminen on turhaa, ellei pyri elämään niitä todeksi omassa elämässä. Voimia kaikille tähän kilvoitukseen!

Pääsiäiskausi on jäänyt taakse ja meille on annettu tuhti annos armahtavan Jumalan pelastustyötä sydämeen säilytettäväksi. Helatorstain kautta siirrymme viettämään pyhien isien sunnuntaita eikä Helluntain juhlakaan ole kaukana. Me todellakin saamme armoa armon päälle ja nämä ovat sitä rikkautta, jota meille iankaikkisuudessa tarjotaan.

Me voimme nähdä Jumalan pyhyyden hänen pyhissään. He ovat aitoja esimerkkejä Jumalan pelastustyöstä ja ne ovat meille rohkaisu astua tuolle tielle. Eikä koskaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta elämässään, tästä oivana esimerkkinä on viisas ryöväri.

Me katsomme pyhyyttä ikonien kautta, se on meidän hyvin arkinen kokemuksemme. Ortodoksisilla ikoneilla on oma kuvakielensä ja tuonpuoleiseen viitaten ne kuvaavat pyhien henkistynyttä ja pyhittynyttä tilaa. Tämän esityksen rinnalla on hyvä aina pitää mielessä myös se mikä jää vähemmällä huomiolle. Monesti unohdamme sen, että nämä pyhät ihmiset ja tapahtumat ovat tästä maailmasta ja ajasta. Vaikka ikonit vahvasti viittaavat tuonpuoleiseen, on muistettava, että pyhät ihmiset ovat olleet myös hyvin inhimillisiä olentoja virheineen ja heikkouksineen. Sen vuoksi meidän ei pidä masentua vaikka välillä epäonnistumme, sillä tärkeintä on pyrkiä kohti pyhyyttä.

Inhimillinen heikkoutemme on mahdollisuus pelastukseen, sillä eihän Jumalan Poika tullut maailmaan pelastamaan terveitä vaan sairaita. Tie iankaikkiseen elämään kulkee aina särkymisen kautta. Se mikä meissä on heikkoa, saa vahvistuksen Jumalalta jos vain käännymme hänen puoleensa rukouksen kautta. 

Siunattua juhla-aikaa!