Maailmassa puhutaan paljon ja turhaan sanottuja sanoja
riittää. Mikä on oikea tapa puhua Jumalasta?
Ensimmäinen vastaus jonka ortodoksinen kirkko antaa, on
hiljaisuus. Erityisesti kuoleman hetkellä me hiljennymme ja pysähdymme.
Syntymän ja kuoleman ihmeen edessä meillä ei ole sanoja. Ehkä sama pitää paikkaansa
myös elämän ihmeen kohdalla.
Mikä on toinen tapa puhua Jumalasta? Tekeminen ja
erityisesti jakaminen.
Kristityn asenne ei voi olla: kaikki mikä on sinun, on myös
minun vaan kaikki mikä on minun, on myös sinun. Tämä asenne näkyy hyvin tarinassa
Tuhlaajapojasta. Nuorempi veli vie ja tuhlaa isänsä omaisuuden pyytämällä
itselleen perinnön jo isän eläessä. Tarinan lopussa omaisuus on hävitetty ja
poika palaa kotiin. Isä lohduttaa: kaikki mikä on minun, on myös sinun. Se oli
Jumalan ääni.
Samassa evankeliumissa kysytään rikkaan miehen suulla:
Kuinka voisin saavuttaa iankaikkisen elämän? Jeesus vastasi, rakastamalla.
"Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre
taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Luuk 18:21). Kun mies poistui
pettyneenä Jeesus jatkoi: Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat,
päästä Jumalan valtakuntaan! Näyttää siltä, että rikkaus ei ole määrä vaan
asenne.
Jumalasta me voimme puhua monilla sanoilla mutta voimme olla
varmoja ettei yksikään sana riitä kuvaamaan Jumalaa ja hänen tekojaan. Siksi
kannattaa hiljentyä ja auttaa toisiamme jakamalla sitä hyvyyttä jota me olemme
Jumalalta lainaksi saaneet. se on vakuuttavinta puhetta Jumalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti