Tänään pyhä kirkkomme jatkaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentämisen juhlaa. Varsinainen juhla alkoi jo torstai-iltana ja tänä sunnuntaina juhla jatkuu. Juhlan tärkeyttä kuvaa se, että juhlakausi jatkuu aina seuraavaan perjantaihin asti. Tänään Kouvolassa tässä pyhän Ristin kirkossa meillä on kirkkomme vuosijuhla.
Tämä Ristin ylentämisen juhla syyskuussa ei ole kirkkovuoden ainoa ristin juhla. Elokuun ensimmäisenä päivänä me vietämme kunniallisen ja eläväksi tekevään ristin esiintuomisen juhlaa ja keväällä vietetään Ristin sunnuntaita, kun Suuri paasto on puolessa välissä. Tämän lisäksi muistelemme myös jokainen perjantai Herramme kärsimystä ja ristinkuolemaa. Kaikki ristin juhlat ovat paastopäiviä.
Ristin juhlat ovat siis olennainen osa kirkkomme vuoden kiertoa ja risti on jo varhaisista ajoista lähtien ollut olennainen osa uskoamme. Tänään me vietämme siis Ristin ylentämisen juhlaa. Mistä juhlassa on kysymys, mikä on sen historiallinen, teologinen ja hengellinen perusta?
Juhlan alkuperä löytyy 300-luvulta Jerusalemista ja Konstantinopolista. Rooman valtakunnassa elettiin 300-luvun alussa aikaa, jolloin kristittyjen vainot olivat pahimmillaan. Keisari Diokletianoksen aikana vähintään kymmenet tuhannet kristityt kokivat
marttyyrikuoleman ja moni koki tämän lisäsi monenlaista vainoa.
Diokletianoksen jälkeen Rooman valtakunta oli jaettu neljän osaan ja maa ajautui kriisiin. Valtataistelun keskellä itä-Roomassa hallinnut neljännesruhtinas Konstantinos Suuri näki taivaalla punaisen ristin, ja kuuli: Tässä merkissä sinä olet voittava.
Hän otti ristin joukkojensa tunnukseksi ja todella voitti edessä olleet taistelut. Näiden taistelujen seurauksena hänestä tuli koko Rooman keisari ja aloitti mittavat uudistukset Rooman valtakunnassa. Kristittyjen vainot lopetettiin ja takavarikoitu omaisuus palautettiin. Valtakunta sai uuden pääkaupungin Konstantinopolista, jota kutsuttiin uudeksi Roomaksi.
Konstantinos Suuren äiti, keisarinna Helena lähti 320-luvulla pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin. Hän suoritutti lukuisia kaivauksia eri puolilla Jerusalemia ja tämän tuloksena löytyi mm. Herramme eläväksi tekevä risti ja hauta. Tuolle paikalle rakennutettiin suuri kirkko, joka kattoi sekä pyhän haudan että ristin löytöpaikka. Kirkko vihittiin käyttöönsä syyskuun 13. päivä vuonna 335 ja seuraava päivä pyhitettiin Herramme ristin ylentämisen kunniaksi.
Juhlasta tuli saman tien valtakunnallinen ja ristin symbolista levisi kaikkialle. Juhla sai oman kansallislaulun, jota tänäänkin laulamme kirkossamme: Pelasta Herra sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi, anna kirkollesi voitto vihollisista ja suojele ristilläsi sinun valtakuntaasi.
Mutta entä tänä päivänä - kuinka me suhtaudumme valtakuntaan, joka pyrkii yhdistämään sekä maallisen että hengellisen vallan? Nuo vuosisadat ovat jääneet taakse eikä risti tule koskaan taipumaan minkään valtion yksityisomaisuudeksi.
Evankeliumin ja ristin sanoma ovat aina jotain suurempaa, hengellisempää ja syvempää kuin mitä tämä katoava ja maallinen maailma voi tarjota. Sen vuoksi on hyvä hiljentyä ja pysähtyä tämän päivän evankeliumin sanojen äärelle ja kuunnella mitä evankeliumi rististä meille opettaa.
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.
Jeesukselle oli selvää se, että hänen elämänsä päättyy ristinkuolemaan. Hän puhui asiasta usein opetuslapsilleen mutta he eivät ymmärtäneet hänen puheitaan. Vielä vähemmän he ymmärsivät sen, että ristin tie koskee myös heitä. Mikäli sanoma rististä olisi ollut heille selvä, he eivät olisi paenneet, kun Jeesus vangittiin. Tuskinpa Pietari ei olisi kieltänyt Herraansa.
Myöhemmin kaikki kuitenkin oli toisin. Lähes jokainen kuitenkin koki marttyyrikuoleman ja antoi henkensä evankeliumin tähden.
Kirkkomme historiassa tätä evankeliumia on luettu vuosituhannesta toiseen. Monet ovat jättäneet sen seurauksena maailman taakseen ja lähteneet luostareihin. Osa on valinnut pappeuden jalon tien ja toiset lähteneet julistamaan evankeliumia. Moni on ollut valmis kuolemaan uskonsa tähden ja vielä useampaa on vainottu.
Jo kasteessa me sitoudumme tähän evankeliumiin ja lupaamme täyttää nuo kehotukset: kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Me saamme kasteessa ristin ja kirkkomme johdattaa meidät evankeliumin tuntemiseen.
Siksi tämä evankeliumi on tarkoitettu jokaiselle meistä ja me kaikki voimme tehdä tämän seurauksena erilaisia ratkaisuja. Jokaisen tie kohti pelastusta on erilainen, kukin lähtee omista lähtökohdistaan.
Ristin kantaminen ei ole vain yksinäistä puurtamista ja tuskaa. Meillä on kirkko sen vuoksi, ettemme joutuisi kantamaan ristiä yksin. Jumala on kanssamme ja me voimme kääntyä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhien puoleen vaikeuksien keskellä. On selvää, että me tuemme toisiamme ja saamme ja annamme apua toisillemme vaikeina aikoina. Vaikka jokaiselle meistä on annettu oma risti, niin silti me kuljemme yhdessä.
Tämän päivä kolehti kerätään kansainvälisen diakoniatyön hyväksi. Lahjoitetut varat lahjoitetaan Syyriaan, Blemanin nunnaluostarin kaivohankkeeseen. Tämä pieni luostari on auttanut sotaa pakenevia siviilejä ja suonut heille suojapaikan, vaikka itsekin on monin tavoin ahdistettu.
Suokoon Jumala meille kaikille voimia, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä Ristimme kantamisessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti