"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille,
niin tehkää te heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä
kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat
rakkautta. 33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä
kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille,
joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin
lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35 Ei,
rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan
saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman
lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36 "Olkaa valmiit
armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. (Luuk. 6:31-36)
Onko kristinusko vain yksi uskonto muiden joukossa? Onko
se muuttunut apostolien helluntain innostuksesta tavalliseksi laitosuskonnoksi,
jota kutsumme kirkoksi. Tälläkin hetkellä seurakunnan arjessa pohditaan
hallinnon uudistusta ja tulevia seurakunta- ja kirkolliskokousvaaleja. Kohta
aloitamme seurakunnassa tulevan vuoden budjetin teon.
Meidät on kutsuttu suurempaan, hengelliseen elämään.
Tässä evankeliumissa on se mielenkiintoinen kohta, että suuremmat ja syvemmät
päämäärät eivät tapahdu kiipeämällä sumuiselle vuorelle. Ei siten, että me
hylkäämme maailman ja kääntäisimme katseemme vain pyhiin.
Niinhän se on sanottu jo monta kerta: me voimme pelastua
vain lähimmäisemme kautta. Se on koko kristillisen kilvoituksen vaikein osuus
ja siihen useimmat kompastuvat. Edes luostareissa kukaan ei aloita
yksinäisyydessä vaan tuo yksinäisyyteen vetäytyminen on se viimeinen vaihe maan
päällisessä kilvoituksessa.
Tämä evankeliumi kohdistuu vain siihen, miten me
kohtelemme vieraita ihmisiä. Rakkaitamme on helppo rakastaa ja voimme luotta
siihen että hekin ovat luottamuksemme arvoisia. Mutta tässä ei ole mitään
erityistä verrattuna muihin uskontoihin tai ateisteihin. Kyllä hekin samaan
kykenevät. Jos tämä olisi kristinuskon käänteentekevä opetus, niin meillä ei
olisi käytännössä mitään. Koko Kristuksen opetustyön kulmakivi olisi yhtä
tyhjän kanssa.
Samalla tavalla Jumalaa on helppo rakastaa koska hän on
meille kaukainen, hän on rakastava ja anteeksiantava. Hän ei rankaise meitä
eikä ole meitä kohtaan inhottava.
Vieraan ihmisen kohtaaminen on vaikeaa, koska silloin me
törmäämme omaan itsekkyytemme, kun meidän pitäisi luopua omastamme toisen
hyväksi. Hänen kanssaan me emme voi käydä kauppaa koska emme voi olla varmnoja
kuinka hän toimii.
Ja tämä evankeliumi yrittää tehdä tyhjäksi meidän
kaupankäyntimme lähimmäistemme kanssa. Jos tee minulle hyvää niin voin tehdä
sinullekin. Jos sinä rakastat minua niin minäkin voin rakastaa sinua. Voin lainata sinulle, jos varmasti maksat
takaisin. Ja vielä enemmän: voin antaa sinulle anteeksi, jos lupaat ette enää
koskaan tee mitään pahaa. Olemmeko valmiit antamaan saman lupauksen Jumalalle,
jotta me saisimme syntimme anteeksi?
Jokainen teko muokkaa meidän persoonallisuuttamme.
- Jos teemme hyvää meistä tulee hyviä, pahantekijöistä
tulee pahoja. Jos me siis tahdomme kasvaa jumalankaltaisiksi, meidän on tehtävä
jumalallisia tekoja omassa rajallisuudessamme. Silloin tekomme muovaavat
sieluamme Jumalalle otolliseksi. Puheet ja ajatukset ohjaavat meitä tekoihin,
mutta vasta teot saavat aikaan muutoksen. Paljon rukouksia ja niin vähän
tekoja, huokasi pyhä Johannes Kronstadtilainen.
Mihin tämä johtaa? Että me käyttäytyisimme kuin Jumala.
Olkaa täydelliset niin kuin taivaallinen isänne on täydellinen. Se on siten
jumalankaltaiseksi kasvamista. Tämä on koko ortodoksisen pelastuskäsityksen
ydin.
Olkaa valmiita armahtamaan: Olennainen osa tätä
evankeliumia on myös pelastuksemme vastavuoroisuus: niin valmiita kuin me
olemme armahtaman toisiamme, niin samalla tavalla myös Jumala on valmis
armahtamaan meitä.
Ja kuinka suuri onkaan tämä epäsuhta: jos voimme edes
pienissä määrin armahtamaan lähimmäisiämme, kun mietimme edes hetken, kuinka
paljon Jumala on meille suonut anteeksiantoa ja antanut meille uusia
mahdollisuuksia.
Ole siis valmis tekemään enemmän ja ylittämään itsesi.
Voita siis pahuus ja vääryys rakastamalla ja kosta tekemällä hyvää.
Loppuun lohdun sana: te olette Korkeimman lapsia, sillä
hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Hän on meidän isämme. Olemmeko me
hänen lapsiaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti