Käännekohdassa

1 Silloin Jeesuksen eteen tuli Jairos, synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa. 42 Hänen ainoa lapsensa, noin kaksitoistavuotias tytär, oli kuolemaisillaan.

Matkalla Jairoksen kotiin väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä. 43 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin, mutta kukaan ei ollut kyennyt parantamaan häntä. 44 Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti. 45 Jeesus kysyi: »Kuka koski minuun?» Kukaan ei myöntänyt koskeneensa, ja Pietari sanoi: »Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi.» 46Mutta Jeesus sanoi: »Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.» 47 Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi. 48 Jeesus sanoi hänelle: »Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.  Mene rauhassa.»

49 Hänen vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: »Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa.» 50 Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: »Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu.» 51 Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. 52 Kaikki itkivät ja valittivat tytön kuolemaa, mutta Jeesus sanoi: »Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu.» 53 He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut. 54 Mutta Jeesus otti tyttöä kädestä ja sanoi kuuluvalla äänellä: »Tyttö, nouse!» 55 Silloin henki palasi tyttöön. Hän nousi heti jalkeille, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 56 Tytön vanhemmat olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

Evankeliumin perusrakenne on siinä, että se sisältää usein ratkaisevan käännekohdan. Ihmisellä on jokin ongelma, joka syvenee lopulta kriisiksi hänen elämässään ja hän etsii apua.

Me pyrimme tietenkin omassa elämässämme minimoimaan ongelmien muodostumisen kriiseiksi mutta kovin usein juuri kriisien kautta meidän elämässämme saattaa tapahtua muutos. Monesti tuo kriisi on vakava sairaus, joka saattaa johtaa kuolemaan. Kriisi tarkoittaa tienristeystä ja samalla me voimme ymmärtää sen myös oman elämämme tarinasta. Mikä oli minun elämäni käännekohta vai onko se vielä tulematta.

Mutta katsotaan mitkä olivat tämän evankeliumin käännekohdat.

Elämän käännekohtaan kuuluu usko. Usko siihen, että tästä selvitään. Mutta sitten kun oma usko ei riitä, me turvaamme Jumalaan. Kuka tahansa meistä, joka on ollut oikeasti kuoleman vaarassa, tietää millainen tuo hetki. Jätämme kaiken muun taaksemme ja ilman mitään taka-ajatuksia turvaamme Jumalaan: Jumala auta. Teen mitä tahansa, kunhan autat minua nyt.

Meidän on välillä vaikea uskoa Jumalaan koska se on monesti hengellistä tai käsitteellistä mutta kun oikeassa elämässä joudumme kuoleman vaaraan, vaikka syövän kautta, me todella rukoilemme ja turvaudumme Jumalaan.

Evankeliumi kertoo verenvuotoa sairastavan naisen uskosta. Hän oli käyttänyt koko omaisuutensa lääkäreihin saamatta apua. 

Nainen uskoi, että hän parantuu koskettamalla Jeesuksen viitan tupsua. Nainen on epäpuhdas verenvuotonsa takia ja hänet on suljettu yhteisön ulkopuolelle. Kristillisen termein ilmaistuna hän on saastuttanut itsensä eikä häntä lasketa kirkkoon. Voitte uskoa miten hartaasti hän haluaa päästä eroon tuosta sairaudestaan.

Siksi hänellä ei ole vaihtoehtoa eikä myöskään mitään hävittävää. ajaton ongelma: Vaikka Jumalan pitäisi olla elämässämme ensimmäinen asia se on usein viimeinen. Vasta sitten kun mikään muu ei auta.

Nainen rohkeni lähestyä Jeesusta. Johannes Damaskolaisen ehtoolliselle valmistavassa rukouksessa mainitaan tämä evankeliumin kohta:

”Ota vastaan minut, joka tulen luoksesi ja kosken sinuun, niin kuin otit vastaan syntien naisen ja verenvuotoa sairastaneen naisen. Toinen heistä, joka syleili jalkojasi, sai syntinsä anteeksi; ja toinen parani heti koskiessaan viittasi lievettä. Mutta minä, viheliäinen, rohkenen ottaa vastaan koko ruumiisi. Älköön se polttako minua kuten tuli, vaan ota minut vastaan niin kuin heidät syntisen ja verenvuotoa sairastaneen naisen, ja kirkasta tunteeni polttaen minusta kaikki synnin taipumukset..…”

Me emme monesti ymmärrä miten suuren asian kanssa olemme tekemissä, kun olemme osallistumassa ehtoolliselle. Onko meillä samanlainen usko kuin tuolla verenvuotoa sairastavalla naiselle? Että me koskemme Jumalaa samoin kuin apostoli Tuomas Herramme ylösnousemuksen jälkeen. Ja silti me syömme koko hänen puhtaimman ja kalleimman ruumiinsa. Uskomme mekin, että me saamme parannuksen vaivoihimme Herran pyhän ehtoollisen kautta? Sielun ja ruumiin terveydeksi.

Nainen kokee aikamoisen pelon hetken, kun Jeesus huomaa hänen kosketuksen. Nainen joutuu tulemaan esiin ja kertomaan kaikille kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Tässä saattaa käydä huonosti.

Mutta Jeesus vastaa hänelle: Mene rauhassa, uskosi on parantanut sinut.

Naiselta ei vaadittu sovitusuhria, syntiuhria, polttouhria. Luja usko Jumalan apuun pelasti hänet. Tämä kannattaa painaa mieleen.

Sitten siirrymme taas Jairoksen hätään. Myös Jairos oli syvästi vakuuttunut siitä, että Jeesus voi auttaa häntä. On muistettava, ettei Jeesuksen ja juutalaisten välit olleet hyvät ja Jairos sentään oli synagogan esimies, jonkin sortin kirkkoherra siis. Mitä meillä ajateltaisiin, jos vastaava esimies hakisi apua kohuparantajalta heittäytyen hänen jalkojensa juureen uskoen, että tämä voisi auttaa?

Jeesus ei torju apuaan vaikka hankaluuksia juutalaisten kanssa on ollut. Hän auttaa kaikkia, jotka pyytävät Jumalan apua.

Puhumme uudelleen uskosta. Jairokselle tuodaan sana, että tytär on jo menehtynyt. Tässä vaiheessa monen usko olisi loppunut, pahoitellut Jeesukselle häiriötä ja lähtenyt kotiin valmistelemaan hautajaisia. Tämän päivän somessa olisi varmasti syyllistetty tuo verenvuotoa sairastuneen naisen aiheuttama keskeytys, joka johti tyttären kuolemaan.

Tässä on hyvä pysähtyä ja huomata käännekohta.

Jeesus sanoo Jairokselle: Älä pelkää vaan usko. Jeesus ei ole vain opettaja vaan hän on myös parantaja, tai paremmin sanoen, pelastaja. Jairoksen usko säilyy, vaikka ympärillä meteli kasvaa.

Pietarin usko sen sijaan horjui ja hän alkoi vajota veteen. Hän oli uskon avulla kävellyt hetken vetten päällä:

Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. 30 Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. »Herra, pelasta minut!» hän huusi. 31 Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: »Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?»

He lähtevät matkaan. Vaikka kuolintalossa nauretaankin Jeesukselle, Jairos ei naura. Tähän mennessä Jeesus on hallinnut säitä, parantanut sairauksia mutta nyt on edessä ensi kertaa kuoleman valta.

Ei hän ole kuollut, hän nukkuu. Iankaikkisessa todellisuudessa ei ole kuolemaa. Jumala on kuoleman todellisuutta suurempi. Tässä evankelista siis ilmaisee meille kahden tunnusteon myötä, että Kristus on siis todellakin Jumalan poika. Millä lailla me lähestymme häntä: samalla tavalla kuin verenvuotoa sairastava nainen tai synagogan esimies. Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa.