Me saimme merkin armosta

 22 Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, 23 sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." 24 Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".

25 Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. 26 Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. 27 Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, 28 hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

29 -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.

30 Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,

31 jonka olet kaikille kansoille valmistanut:

32 valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

33 Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34 Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, 35 ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."

36 Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37 mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. 38 Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

39 Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 40 Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. (Luuk. 2:22-40)

Muistaminen on paluuta alkuperäiseen kauneuteen

Herran temppeliintuominen antaa meille esimakua tulevasta paaston ajasta. Se opettaa meille kuuliaisuutta ja nöyrtymistä Herran edessä. Näin tehdessämme me huomaamattamme seuraamme Kristusta esikuvanamme. Hän ei tullut maailmaan palveltavaksi vaan palvelijaksi. Vaikka hän ei ollut syntiä tehnyt tai liittoa rikkonut, hän syntyi Betlehemiin, otti vastaan kasteen ja hänet tuotiin temppeliin. Hän näytti meille näiden esimerkkien kautta sen, että tiemme pelastukseen vaatii meiltä myös ulkoisia tekoja ja alistumista säännöille.

Herran temppeliintuomisen juhla muistuttaa liitosta, joka on tehty ihmisen ja Jumalan välille. Liiton kautta Jumala ilmaisee ihmiselle rakkautensa vaikka ihminen ei sitä ansaitsisi. Liitto on lupaus suojeluksesta, johon Luoja kietoo luotunsa vaikka tämä olisikin heikko. Sen vuoksi liitto kuvaa Jumalan uskollisuutta ihmistä kohtaan ja valmiudesta tehdä suuriakin tekoja, jotta ihminen saisi elää. Sateenkaari muistuttaa vedenpaisumuksesta ja Nooasta, kun taas laintaulut Israelin kansan erämaavaelluksesta ja Mooseksesta Siinain vuorella. Uudessa testamentissa liitto syntyi Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta ja sen merkin meillä on risti, jota kannamme kaulassamme. Liitto Jumalan kanssa kertoo hänen uskollisuudestaan, luottamuksestaan ja rakkaudestaan ihmistä kohtaan.

Herran temppeliintuomisen juhla kuuluu Jumalansynnyttäjän juhliin ja siksi huomiomme on Mariassa. Hän toi Jeesuksen temppeliin, koska näin oli säädetty Mooseksen laissa. Tämä liiton määräys johtui ajasta, jolloin Israelin kansa oli Egyptiin orjuudessa ja viimeinen vitsaus ennen vapautumista oli Egyptin poikalasten surmaaminen. Tämän merkkinä jokainen esikoinen oli omistettava Jumalalle ja sen vuoksi Maria tuli Joosefin kanssa vahvistamaan osaltaan tämän liiton Jumalan kanssa.

Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. Kun poikasi aikanaan kysyy sinulta: 'Mitä tämä merkitsee?', niin sano hänelle: 'Väkevällä kädellään Herra vei meidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. Ja kun farao itsepintaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, ihmisten esikoisista karjan esikoisiin. (2. Moos. 13:13-15)

Liiton muistaminen ja noudattaminen tarkoittaa sitä, että muistamme kaikki armolliset teot, jotka Jumala teki pelastaakseen meidät. Muistaminen on olennainen osa uskoamme ja sen varassa on historiamme ja nykyisyytemme. Muistamisen kautta tulemme osaksi sukupolvien ketjua ja annamme arvon sille uskollisuudelle, jota pyhät ovat Jumalalle osoittaneet. Ja kun muistamme Jumalan pelastavan työn pyhissä ihmisissä, me ylläpidämme liiton Jumalan kanssa.

Mutta liitto on muutakin kuin muistamista, se on käskyjen pitämistä samalla tavalla kuin Mariakin noudatti käskyjä. Meille on annettu käsky rakastaa, käsky opettaa, meitä on käsketty antamaan anteeksi, ja turvautumaan huolissamme Jumalaan.

Sinun lakisi valaisee minun vaellukseni

Meidän aikamme ihminen ei kestä sitä, että jokin ulkopuolinen määrittelisi hengellistä elämäämme säännöin ja käskyin. Tämän vuoksi Jumalan ja ihmisen välinen liitto kritisoi voimakkaasti oman aikamme individualismia. Nöyrtyminen ja kuuliaisuus kirkon opetukselle koetaan menneen maailman juttuna. Modernia sen sijaan on valita itse oma hengellinen maailma ja elämä omien mieltymysten mukaan.

Tämä länsimainen individualismi on ajanut meidät pisteeseen, jossa olemme vetäneet vapautemme köyden niin pitkälle, että monien kohdalla se on jo katkennut. Nykyihminen on menettänyt elävän yhteyden kirkkoon ja sitä myötä kadottanut osansa siinä suuressa joka vuosituhansia määritteli ihmisen aseman suhteessa kaikkeen. Me olemme liiton ulkopuolelle ajatuneina kuin Aadam paratiisin ulkopuolella ihmettelemässä ja suremassa osaamme tässä maailmassa. Olemme yksin, vaikka aiemmin meistä tuntui, että Jumala oli kanssamme väkevänä.

Extra ecclesiam nulla salus, Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Ihmisen luonnollinen olotila on olla Jumalan yhteydessä ja poissaolo siitä merkitsee sitä, että olemme kuin oksa, joka on irrotettu puusta. Liiton ulkopuolella ei ole pelastusta. Meille annetut lait ja säännökset suojelevat meitä ja lupaavat meille pelastuksen. Ne varjelevat meitä pahalta ja hengelliseltä kuolemalta.

Mikä on meidän liittomme tämän päivän Suomessa? Risti on tuon liiton kuva ja konkreettiseksi se tulee meille kasteessa ja ehtoollisessa. Sen vuoksi on tärkeää, että osallistumme säännöllisesti kirkon jumalanpalveluksiin ja erityisesti liturgiaan. Sen kautta me itse tulemme temppeliin omistamaan itsemme Jumalalle ja samalla kantamaan myös kiitosuhria, eukaristiaa, kaikesta siitä hyvästä jota olemme Luojaltamme saaneet. 

Osaammeko antaa tälle liitolle riittävän arvon? Vaikka me emme kykenisi lakia kokonaan ja täydesti noudattamaan, on meidän silti yritettävä pitää käskyt sydämessämme. Sen mikä meiltä jää puuttumaan, sen Jumalan armo täyttää. Mutta tyhjyyttä ja välinpitämättömyyttä armo ei täytä.

Kohtaaminen

Maria ja Joosef tuovat Jeesuksen temppeliin, Hanna ja Simeon ottavat hänet vastaan. Vanha ja uusi liitto kohtaavat, kirkkomme kannalta tässä tapahtuu suuri käänne. Laki vaihtuu armoksi, ilman että laki tehtäisiin tyhjäksi. Tuomio muuttuu rakkaudeksi, ja siksi meidän on opeteltava rakastamaan. Hengellinen elämä ei ole enää passiivista virheiden välttämistä vaan aktiivista Kristuksen etsimistä ja rakastaminen lähimmäisissämme. Meidät kutsutaan kasvamaan laupiaiksi samarialaisiksi, viiden talentin säilyttäjiksi ja viinitarhan viljelijöiksi.

Tämä siirtymä tietenkin tarkoittaa myös kuvitteellista siirtymää Vanhasta testamentista uuteen testamenttiin. Me helposti korostamme tätä siirtymää liian paljon koska suurempi siirtymä tapahtuu Helluntaina kun Pyhä Henki vuodatetaan päällemme. Silloin Jumalan pelastava armo laskeutuu päällemme ja kirkon pyhä historia alkaa. Itse asiassa myös Raamatun opetus päättyy tähän juhlaan ja vastuu siirtyy lähetyskäskyn myötä meille.

Temppelissä jokaisen henkilön nimen takaa löytyy merkitys joka tuo mukavan lisän juhlan merkitykseen. Hanna tarkoittaa armoa ja Simeon merkkiä. Vanhurskaan Simeonin rukous kuvaa täyttymystä, jonka me saamme ottaessani vastaan maailman pelastajan Kristuksen. Jeesuksen nimi merkitsee Jumala pelastusta ja Marian kautta me se on meille annettu mahdollisuus.

Vanhurskas Simeon oli saanut lupauksen, ettei hän kohtaa kuolemaa ennen kuin on ottanut vastaan Messiaan. Sama lupaus on myös annettu meille. Me olemme saaneet ottaa vastaan tähän maailmaan pelastajan joka syntyi Betlehemiin ja joka kastettiin Jordanissa. Jokaisessa ehtoopalveluksessa me luemme tämän vanhurskaan Simeonin rukouksen, koska me olemme tuona hetkenä saaneet armon ja pelastuksen osaksemme.

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.