Vladimirin Jumalanäidin ikoni on bysanttilaista alkuperää
oleva ikoni 1100-luvulta ja se on yksi ortodoksisen maailman rakastetuimmista
ikoneista. Ikoni tuotiin Venäjälle jo v. 1131 ja eri vaiheiden kautta se päätyi
Vladimirin kaupunkiin v. 1151, jonka mukaan se nimettiin Vladimirin Jumalanäidiksi.
Tuli tuhosi ikonia mongolien hyökkäyksessä v. 1238 ja sitä restauroitiin v.
1431 ja v. 1512. Tällä hetkellä ikoni on Tretjakovin galleriassa Moskovassa.
Hellyyden Jumalanäidin ikonityypissä Kristus on painautunut
Neitseen Marian poskea vasten ja Marian kädet suojaavat pientä lasta. Toisin
kuin useimmissa hellyyden Jumalanäiti ikoneissa, Kristus on kietonut kätensä
Marian kaulan ympärille ja painautunut voimakkaasti häntä vasten. Ikonin yksi
viehättävämmistä piirteistä on Jumalanäidin läpitunkeva ja syvä katse rukoilijaa
kohden. Kristuksen osoittama armo tai hellyys äitiään kohtaan, kertoo meille
kuvin Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Katsoessamme tätä harrasta tunnelmaa
voimme kokea, kuinka kokonaisvaltainen Luojan ja luodun vastavuoroinen rakkaus
on. Ikoni onnistuu kuvamaan Jumalan hellää ja armahtavaa asennetta langennutta
ja epäonnistunutta ihmistä kohtaan. Marian katseessa on jotakin poikkeuksellisen
läsnä olevaa ja mystistä ja siksi se on hyvin inspiroiva ikoni teologiselle ja
hengelliselle pohdiskelulle.
Vladimirin Jumalanäiti on meille voitonmerkki. Se suojelee
kirkon uskovia rukoilijoita ulkoisilta vihollisilta, kuten ikonin historia
meille kertoo. Mongolien hyökkäys Moskovaan torjuttiin turvautumalla Jumalan apuun
tämän ikonin kautta ja sen suoman turvan seurauksena ikonia on erityisen kunnioitettu
sukupolvesta toiseen. Teologisesti Jumalansynnyttäjän ikoni on meille
voitonmerkki ja todistus siitä, että Jumala on voittanut maailman
rakkaudellaan, inkarnaatiollaan, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Ikoni dokumentoi pyhää pelastushistoriaa ja näyttää meille, että Kristus oli todellinen
ihminen ja nyt hänet on kuvattu äidin rakastamana ja suojelemana tähän ikoniin.
Vladimirin Jumalanäidin ikoni on lupaus armosta ja pelastuksesta. Se kykenee
vangitsemaan herkällä tavalla sen hetken, jossa Kristus ja Maria tuntevat pyhää
rakkautta toisiaan kohtaan eikä tuo hetki sulje katsojaa ulos tuosta jumalallisesta
tunteesta. Pikemminkin Marian syvä katse kutsuu meitä elämän pyhitykseen. Marian kautta Jumala ottaa päälleen ihmisyyden ja tulee osaksi
ihmisen maailmallista vaellusta. Mariassa Vanha testamentti eli vanha liitto
päättyy ja uusi on jo sarastamassa. Profetiat luvatusta Messiaasta ovat
käymässä toteen ja Herran riemuvuosi on alkamassa.
Jumalanäidin ikonin tarkoitus on tuoda lohtua ja rauhaa
elämämme. Ikonin lohdutus ei ole tapahtunut vain kerran vaan se on lohduttanut
ihmisiä kautta vuosisatojen ja lohduttaa ihmisiä meidänkin aikanamme. Sen
tarkoitus on hiljentymisen kautta tuoda rauha elämäämme ja osoittaa, että
kärsimys elämässä ei ole kaikki, vaan pahuus tulee katoamaan iankaikkisessa
maailmassa. Kristus on voittanut synnin ja kuoleman ja kun muistamme tämän
totuuden ikonin edessä se auttaa meitä muistamaan Jumalan hyvyyttä.
Ikonissa me voimme toisaalta myös nähdä ihmisen hellyyden
herkkää ja haavoittuvaa inkarnoitunutta Jumalaa kohtaan. Kun palautamme
mieleemme Suuren viikon tapahtumat ja kuinka Jumalamme häväistään ja teloitettiin
ristillä, me voimme syvällisellä ja aidolla tavalla ymmärtää mistä elämässämme,
Jumalan luomistyössä ja pelastuksessa oli kysymys. Kykenemmekö me kirkon
rukoilijoina ottamaan vastaan jumalallisen rakkauden samalla herkkyydellä kuin
Maria?
Ihmisen pelastushistoria käynnistyi Marian myönteisestä
vastauksesta enkeli Gabrielille. Hän sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.
(Luuk. 1:38). Pelastava yhteistyö luodun ja Luojan versoi myönteisestä
vastauksesta Luojalle. Suuren viikon tapahtumissa tuo myönteinen kasvoi täyteen
kukoistukseen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Ensimmäiset uskon hedelmät
saimme Helluntaina, kun Pyhä henki vuodatettiin Kristuksen seuraajien päälle. Pyhän
Hengen vuodattamiseen jälkeen alkaa apostolisen ja evankelioivan työn aika.
Vladimirin Jumalanäidin ikonin edessä me voimme keskellä hiljaisuutta kuulla
kysymyksen, oletko sinä valmis lähtemään matkalle? Maria odottaa meidän
vastaustamme ja kutsuu meitä matkalle kohti armontäyteistä elämää. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja
kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne
ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne
löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
(Matt. 11:28-30)
Ikoni on se kohta, jossa iankaikkisen Jumalan armo kohtaa hetken
elävän ihmisen todellisuuden. Ainekset tälle kohtaamiselle ovat hiljainen nöyryys,
särjetty sydän, todellinen katumus ja kaiken anteeksi antava ja eläväksi tekevä
armo. Jos ihminen on myötämielinen Jumalan avulle, voi Jumala tulla osaksi
ihmisen elämää tässä ajassa ja hetkessä. Ikoni ja Jumala elävät myös
ihmiskunnan historiassa ja tulee osaksi kristityn elämää.
Osaa kirkon ikoneista kutsutaan ihmeitätekeviksi. Kirkon
rukoilijat ovat kokeneet elämässään ihmeitä kun ovat hiljentyneet ja pyytäneet
Jumalalta apua elämänsä vaikeissa tilanteissa. Näihin rukouksiin on vastattu
kerta toisensa jälkeen ja tämän seurauksena koetaan, että tietyt ikonit ovat
erityisen siunattuja. Ihmeissä ei ole kysymys siitä, että ihminen saisi
rukouksen kautta oman tahtonsa läpi Luojan edessä vaan ihminen oppii paremmin
ymmärtämään sen, että hän oppii kääntymään Jumalan puoleen hädän hetkellä ja
loppujen lopuksi Jumalan tehtäväksi jää päättää mikä on ihmiselle parhaaksi.
Ikonilla on samanlainen asema kuin pyhällä ihmisellä. Pyhä
ihminen ei ole itsessään pyhä vaan hän heijastaa Jumalan pyhyyttä samoin kuin
kuu heijastaa auringon valoa. Kukaan ei pyhity itsessään vaan kaikki pyhyys on
Jumalasta.
Ikoni on aineen pyhittämistä ja uhraamista Jumalalle. Me
otamme luomakunnasta, työstämme sitä ajatustemme, sanojemme ja tekojemme
kautta, keskittyen, kilvoitellen ja rukoillen. Ja työn tuloksena syntyy jotakin,
jonka viemme kirkkoon siunattavaksi, jolloin omistamme kättemme työn Jumalalle
ja Jumalan kunniaksi. Tämän jälkeen ikonista tulee meidän rukoustemme
välikappale. Johannes Damaskolainen opetti että ikonia kunnioittamalla, me kunnioitamme siinä esitettyä alkukuvaa.
Emme kunnioita ikonia aineena vaan armon välittäjänä. Sama koskee myös kirkoissamme
olevaa ehtoollista, siunattua vettä, siunattua öljyä jne. (Viereisessä kuvassa Johannes Damaskolainen.)
Ikoni kuvaa meille sitä voittoa, jossa Jumala voitti omalla
kärsimyksellään synnin ja kuoleman ja antanut saman mahdollisuuden myös meille.
- Niin, tulla synnin voittajiksi. Jokaisen pyhän ihmisen ikoni on meille
todiste pyhittymisen mahdollisuudesta tässä elämässä. Me voimme Jumalan armosta
tulla pyhäksi, vanhurskaaksi ja autuaaksi rukoilemalla ja kilvoittelemalla.
Pyhät ihmiset tunnetaan siitä, että heidän keskeinen
ominaisuus oli periksiantamattomuus pahan edessä ja uskollisuus Jumalan edessä.
He olivat erehtyväisiä samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä ja synti kuului
myös heidän elämäänsä aina kuolinvuoteelle asti. "Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja
kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi:
"Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
(Matt. 19:25-26). Pyhän ihmisen erityispiirre ei ole siinä, että hän onnistuu
elämään elämänsä synnittömän tai mahdollisimman vähän syntiä tehden, vaan kyse
on kaatumisesta ja ylösnousemisesta eli katumuksesta ja Jumalan pelastavasta armosta.
Ainoa este ihmisen pyhittymiselle on se, ettemme usko tai että me annamme periksi.
Tänään valoisasti
iloitsee kunniallisin Moskovan kaupunki ottaen vastaan kuin aamunkoiton, Jumalanäiti,
ihmeitätekevän ikonisi. Rientäen sen luokse me rukoilemme ja anomme sinua: Oi
ylenihmeellinen Valtiatar, Jumalansynnyttäjä, rukoile sinusta lihaksitullutta
Kristusta, meidän Jumalaamme, varjelemaan kaupunkiamme, kaikkia kaupunkeja ja
maita vihollisten hyökkäyksiltä, sekä pelastamaan meidän sielumme, sillä Hän on
armollinen. (Vladimirin Jumalanäidin ikonin tropari)
Isä Ville, erityiskiitos tästä kirjoituksestasi! Jo se, että suomalainen pappi kirjoittaa Jumalanäidistä / Jumalanäidin ikonista, on jo sinällään suuri ilo (mitä kovin usein ei pääse kokemaan), mutta kun hän kirjoittaa vielä lisäksi lämpimästi ja kehottavasti, niin se on lukijalle erityinen lahja. Jumalanäidin huolenpitoa Sinulle toivoen Liisu
VastaaPoistaKiitos tästä upeasta kirjoituksesta. Sanoitit kaiken sen, mitä koen ja tunnen Jumalanäidin ikonia katsellessani. Tulen palaamaan tähän kirjoitukseen vielä usein. Mikä pohjaton rikkaus meillä onkaan ikoneissa. Jumalan viisaus on ihmeellistä..
VastaaPoistaEdellisen kirjoittajan tavoin toivotan sinulle Jumalanäidin huolenpitoa,
J.A.