Risti on riski

Uuden blogin aloittaminen on vaikeaa. Olin parisen vuotta Lahden seurakunnassa pappina ja silloin rutinoiduin tekstien kirjoittamiseen ja sain aikaa hioa ja kehitellä niitä. Nyt työsuhteeni on päättynyt mutta tarve kirjoittaa ylös asioita ei ole loppunut. Viime aikoina olen kokenut omaan elämääni suhteutettuna paljon epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä ja se on hämmentänyt minua paljon. Luotin kai siihen että maailma olisi oikeudenmukainen paikka, mutta ei sellaiseen kannata luottaa... Rukous palasi elämääni toisenlaisena kuin olin siihen tottunut: rukous on vakavaa itsensä tutkiskelua. 

"Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä!" Tämä on hyvin vanha rukous, jota kirkkomme rukoilijat toistavat päivän mittaa kymmeniä tai satoja kertoja. Pyhä apostoli Paavali kehotti meitä lakkaamattomaan rukoukseen (1. Tess. 5:17) ja moni meistä käyttää tätä rukousta siihen. Tätä rukousta olen toistanut usein elämäntilanteessani, sillä olen ollut aika eksyksissä elämäntarkoitukseni kanssa. Tämä Jeesuksen rukous auttaa mielen ja sydämen takaisin oikealle tielle. 

Olen oppinut sen, että jos ihminen seuraa elämässään vain omaa tahtoaan tai luo itselleen oman elämäntarkoituksen, hän tulee vaeltamaan elämässä vailla päämäärää hyvin kauan. Mutta kun ihminen asettaa päämääräkseen Jumalan tahdonmukaisen elämän, rukouksen ja kilvoituksen kanssa, niin hän tulee hitaasti mutta varmasti löytämään Tien pelastukseen. Yhteys Jumalaan ei poista elämästämme kärsimyksiä ja ongelmia mutta se auttaa nöyrtymään niiden edessä sekä ymmärtämään ja elämään niiden kanssa. 

Olen omassa elämässäni oppinut, että elämä on Kristuksen ristin kantamista. Toinen ihminen voi yrittää auttaa toistaan kantamalla hänen ristiään tai rukoilla, että Jumala ottaisi häneltä pois tuon ristin. Mutta jokaisella ihmiselle on annettu risti ja sen kantaminen on Jumalan tahto. Me emme koskaan saa niin raskasta ristiä ettemme jaksaisi sitä kantaa. Samalla risti on myös muistutus meille siitä, ettemme kiintyisi tai luottaisi liikaa tähän maailmaan. Ennemmin kannattaa rukoilla ihmiselle voimaa kantaa tuota ristiä ja sitä, ettei menetä toivoaan vaikealla hetkellä.

Risti on riski ihmisen elämälle. Jos ihminen kuvittelee että muut auttavat häntä ristin kantamisessa, hän on väärässä. Jos ihminen luulee että tuota ristiä pitää kantaa yksin, hän on väärässä. Muta kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ristiä kantaessaan ja turvaa Häneen, niin hän tekee oikein. Kirkon pyhät isät korostavat että Kristus omaksui ihmiseksi tullessaan kaiken, mitä me ihmisinä olemme ja koemme - myös tämän ristin kantamisen tuskan. Kristus Getsemanessa: Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." (Matt. 26:39) 

Rukous on minulle ainoa keino  palata takaisin elämän todellisuuteen. Usein olen huomannut käveleväni ojassa ja kun tämän huomaan niin tuntuu vapauttavalta nousta takaisin tielle rukouksen ja kilvoituksen kautta ja jatkaa matkaa. Joskus olen luullut, että elämämme on pelkkää raatamista ja kärsimistä mutta olin silloin unohtanut jotain tärkeää. Jumala odottaa, että me luotamme ja turvaamme Häneen hädän hetkellä. Aivan kuten tuhlaajapoikakin palasi kotiin viimeistään silloin kun mikään ei enää onnistunut. Kristityn elämä on Jumalan kaitselmukseen luottamista, oli sitten helppoa tai vaikeaa. Olen tutkiskellut omaa mieltäni paljon näinä aikoina ja olen oppinut tuntemaan rauhan ja levon, jonka Jumalan armo ja rakkaus ihmiselle antaa. 

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. (Matt. 11:28-30)