"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. 33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36 "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa."
Omiaan on helppo rakastaa ja siksi me käymme kauppaa toistemme kanssa rakkaudenkin alalla. Rakastamme, jotta meitäkin rakastettaisiin. Jos me rakastamme jotakuta toista, me odotamme saavamme vastarakkautta.
Äidin rakkaus on yksi pyhyyden heijastus elämässämme. Katsokaa kuinka äiti rakastaa lastaan, ei hän odota vastarakkautta tai palkintoa siitä, että hän rakastaen auttaa, huolehtii ja säälii lastaan. Mutta Jumalan rakkaus on vielä suurempaa kuin tämä rakkaus. Tämän suuren rakkauden esikuva on Kristuksen ristissä. Jumala rakastaa ilman ehtoja. Siksi emme mekään voi rakastaa ehtoja esitellen. Emme me saa myöskään tehdä niin että me annamme anteeksi sanomalla että "jos teet niin ja näin, niin sitten saat anteeksi". Jos Jumala ryhtyy samanlaiseen kaupankäyntiin meidän kanssamme niin kuinka me voisimme noita ehtoja täyttää. Ainoa kaupankäynnin väline joka meillä voi olla on armahtaminen, laupeus ja armo.
Kristus antaa meille syvemmän ja vaativamman rakkauden muodon, sellaisen joka on jumalallista rakastamista. Se on anteeksiantavaa, hyväksyvää, parantavaa ja ehdotonta rakastamista. Rakastamalla toista ihmistä me annamme anteeksi, koska se ei etsi puutteita, vajavaisuuksia tai virheitä. Se ei tuomitse eikä korjaile. Rakastaessa ihminen ymmärtää, säälii, tuntee myötätuntoa ja siksi se haluaa lohduttaa ja ottaa taakan toisen harteilta ja auttaa.
Jumala on rakkaus, rakastaminen on Jumalaksi kasvamista. Koko luomakunta on Jumalan rakkauden ilmentymä ja Jumalan suhde tähän luomakuntaan on rakkaus. Jumala loi kaiken sanallaan ja jokaisessa luodussa on tuon Sanan siemen. Mutta ihmistä kohtaan tuntema rakkaus on vielä suurempaa, meissä ei ole vain siemen vaan meissä on Jumalan kuva.
Siksi me emme saa torjua ketään tässä maailmassa rakkauden piiristämme. Me emme voi rakastaa Jumalaa ja olla välittämättä lähimmäisestämme. Jos me rakastamme Jumalaa, on meidän myös rakastettava hänen kuvaansa, siis toista ihmistä. Tästä apostoli Johannes sanoo: Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. (1. Jo. 2:10-11)
Miksi meidän on niin vaikea rakastaa? Siksi, että me olemme kulkeneet niin pitkän matkan pois isämme kodista. Mutta asia ei muutu paremmaksi sillä, että me jatkamme kävelyä. Meidän pitää kääntyä, jotta paluu voisi alkaa. Tottumus monesti painaa meitä mutta ellemme me karista vääriä tottumuksia yltämme kaikki hyvä jää tapahtumatta. Rakastava ihminen on rohkea ja ottaa riskin. Hän on tässä langenneessa maailmassa haavoittuva, sillä hän paljastaa rakastaessa itsestään heikkouden.
Tässä maailmassa hyvyyteen ja rakkauteen on sekoittunut pahuutta ja syntiä. Meidän itsemme on vaikea rakastaa, koska me olemme vajaita omassa kyvyssämme rakastaa. Meidän on vaikea rakastaa, koska emme monestikaan kestä toisen ihmisen puutteellisuutta ja heikkoutta. Sitten me vain alamme odottaa, että joskus tapaisimme sellaisen ihmisen, jota me voisimme todella rakastaa. Ei sellaista tule, kaikki on tässä. Osa meistä yrittää muuttaa sen toisen ihmisen, jotta hän olisi kelvollinen meidän rakkaudellemme. Ainoa tapa, millä me voimme muuttaa toista ihmistä, on rakastaa häntä. Tämän tiesi Muumimamma Näkymättömässä lapsessa ja luulen, että moni äiti ja isä jakavat saman kokemuksen.
Mitä paremmin me tunnemme oman itsemme, sitä helpompaa meidän on rakastaa lähimmäistämme. Kun näemme oman epätäydellisyytemme ja huomaamme miten kaukana me olemme Jumalasta, sitä selvemmin me huomaamme, että meidän on annettava anteeksi lähimmäisellemme ja pyydettävä häneltä anteeksi. Lähimmäisen rakastamisen kyky kertoo siitä, miten hyvin me olemme löytäneet katumuksen ja miten hyvin me olemme sen sisäistäneet. On turha edes miettiä sitä määrää kuinka paljon Jumala on meitä rakastanut ja armahtanut. Mutta edes aavistus auttaa meitä ymmärtämään sen rakastamisen välttämättömyyden.
Oikean tavan rakastaa me löydämme vain katumuksen kautta. Katumus voi osoittaa meille kipupisteemme ja saada niihin parantavaa öljyä. Se on meidän mahdollisuutemme uudistumiseen ja oikean tien löytämiseen. Herra, Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti