 |
| Kristuksen kirkastuminen Taaborilla |
40 päivän ajan meille on kerrottu siitä, kuinka Kristus nousi kuolleista ja sen mitä se on merkinnyt ihmiskunnalle. Kristus vakuutti ilmestymisillään monin eri tavoin opetuslapsiaan ylösnousemuksen todellisuudesta, jotta he eivät epäilisi vaan ottaisivat vastaan tämän sanoman vastaan iloiten ilman pelkoa. Tuomas ja muut opetuslapset sekä mirhantuojanaiset saivat vahvistusta uskolleen, kun he sitä kipeimmin tarvitsivat. Mieliimme on myös palautettu kohtaamisia Jeesuksen kanssa, jotka muuttivat näiden ihmisten elämää. Olemme kuulleet Betesdan halvaantuneesta, samarialaisesta naisesta ja sokeana syntyneestä miehestä.
Sen vuoksi Helatorstai on ikäänkuin huipennus sille pyhiinvaellusmatkalle, jolle Kristus otti meidät mukaan. Me olemme oppineet kaiken synnistä, totuudesta, rakkaudesta, iankaikkisesta elämästä, uskosta ja toivosta. Kaiken tämän kruununa meidän inhimillinen olemuksemme on kohotettu jumalalliseen korkeuteen.
Voiko tätä suurempaa ihmisarvoa mikään uskonto tässä maailmassa edes kuvailla! Tässä juhlassa taivas ja maa yhdistyvät, enkelit ottavat vastaan Kuninkaan ja meidän ihmisyytemme kohotetaan Kristuksessa Isän oikealle puolelle. Näkyväinen ja näkymätön yhdistyvät eikä luoduilla ja luomattomalla ole perustavaa eroa keskenään.
Kuinka sitten on mahdollista, että ihminen voi tulla pyhäksi? Täyteys Pyhässä Hengessä edellyttää tyhjentymistä. Jotta ihminen voisi jumaloitua, hänen pitää luopua tämän maailman ihmisyydestä, omasta tahdostaan ja kapinastaan Jumalaa vastaan. Meiltä edellytetään siis uhrautumista, uhrin antamista, uudistaaksemme liittomme Jumalan kanssa. Vain luopuminen maallisesta voi antaa tilalle taivaallista.
Taivaaseen astumisen juhla on jatkumoa Kristuksen ihmiseksi tulemiselle. Kun mietimme Herran kastetta Jordanilla, kirkastumista Taaborilla, hänen opetuksia ja tunnustekojaan, me voimme helposti ymmärtää miten perinpohjaisesti koko ihmisyytemme uudistettiin. Näiden tapahtumien ydin on siinä, että Jumalan Sana, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona, täydellinen, aluton, näkymätön ja meille käsittämätön Jumala syntyy ihmiseksi. Hänen syntymisessä ihmiseksi ei kadota hänen jumalallisuuttaan eivätkä ne sekoitu keskenään vaan tässä syntymässä me näemme jumal-ihmisen.
Jo pelkästään syntyessään ihmiseksi, Jumala pyhittää meidän ihmisluontomme ja antaa sille valtavan suuren arvon. Ihmisyyttä ei ole syytä hävittää synnin takia vaan se Kristuksen pelastavan työn kautta uudistetaan samanlaiseksi kuin se luomisessa oli. Monet kirkkoisät lisäävät tähän myös sen, että tämä uudistaminen tai täydellistäminen olisi tapahtunut jopa ilman syntiinlankeemustakin, sillä se kuului luomissuunnitelmaan.
Synnillinen ihmisyys pelastettiin kärsimyshistorian kautta. Käydessään läpi kaiken sen tuskan, josta meille kerrotaan suurella viikolla, hän otti Jumalana kantaakseen koko syntitaakan meidän pelastuksemme tähden. Kuolema ristillä ja hautaaminen kallioluolaan kertovat miten kuolettavia synnin seuraukset olivat ja miten syvälle Jumala astui pelastaakseen meidät ikuiselta kadotukselta. Hän maksoi velkamme ja niin meitä ei enää vaadittu tilille. Hän maksoi lunnaat paholaiselle, ja niin meidät vapautettiin elämään. Hän kärsi ristillä sen rangaistuksen, joka meille oli varattu syntiemme ja velkojemme hyvittämiseksi. Tällä ristille hän myös kuoli, meidän syntiemme tähden.
Kun hän nousi kuolleista, hän kukisti kuoleman vallan, joka piti meitä hallussaan lankeemuksen jälkeen. Syntiinlankeemuksen kirous on se, että me käytämme vapauttamme kuolettavien valintojen tekemiseen. Himojamme seuraten me juoksemme alas jyrkänteeltä kuin sikalauma varmaan kuolemaan. Vaikka meitä on varoitettu kuoleman tuomion uhalla tekemästä syntiä, me emme usko sitä, vaan teemme sitä kaikesta huolimatta. Kun Kristus nousi kuolleista kolmantena päivänä, hän kukisti tämän hirmuvaltiaan. Synnin kautta me saatamme edelleenkin maistaa kuolemaa, mutta katumuksessa saatu armo pelastaa meidät, jos vain otamme sen vastaan.
Tämä kaikki valmistaa meitä siihen, että mekin ottaisimme tämän ylhäisen kutsumuksen vastaan ja kasvaisimme Jumalan kaltaisiksi. Jumalan kaltaiseksi tuleminen on pyhittymistä, pyhäksi tulemista. Tämä on ihmiselämän ainoa tarkoitus, ainoa päämäärä, millään muulla ei ole merkitystä. Tämä ei ole myöskään mikään yliluonnollinen asia, vaan täysin luonnollinen paratiisissa annettu tehtävä ihmiselle. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. (Matt. 5:48)
Osaksemme tullut pyhyys, kirkastettu ihmisyys
Me teemme valtavan virheen, jos menetämme toivomme pyhittymiseen. Jokaisella meistä on mahdollisuus tulla Jumalan kaltaiseksi ja tätä sanomaa kaikki kirkkomme pyhät meille opettavat ja sille matkalle he meitä kutsuvat ja rohkaisevat. Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen on vain yksi esimerkki siitä, ettei ole olemassa sellaista elämäntapaa, jota me emme voisi Jumalan armosta muuttaa paremmaksi.
Pyhät pyhille! Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ehtoollinen eli pyhät lahjat annetaan liturgiaan kokoontuneille pyhille!
Me olemme pyhiä ihmisiä, joille pyhä Jumala on antanut pyhän tehtävän. Meissä ei ole vain pyhyyden siementä vaan paljon enemmän. Jokaisessa luodussa on pyhän siemen, joka talletettu siihen luomisen yhteydessä. Mutta me ihmiset olemme enemmän, meissä ei vain ole Jumalan siementä vaan meissä on Jumalan kuva. Tämän kuvan mukaan meissä on mahdollisuus tulla Jumalan kaltaisiksi. Raamatussa pyhyys ei ole vain taivaalliseen kotiin päässeiden nimitys vaan alkuseurakunnassa kaikkia kirkollisessa yhteydessä olevia kutsuttiin pyhiksi. Siksi siis liturgiassa, pappi julistaa, pyhät pyhille!
Pyhäksi kasvaminen on Jumalan antaman tehtävän täyttämistä, oman tahtomme sivuun laittamista. Silloin elämämme keskiöön tulevat eläväksitekevät hyveet: nöyryys, rakkaus, kuuliaisuus, toivo, kärsivällisyys, hyvyys, pitkämielisyys... Ne ovat Jumalan ominaisuuksia ja me voimme saada nuo ominaisuudet itsellemme harjoittaessamme niitä. Ihminen tulee nöyräksi kun hän pyrkii olemaan nöyrä kaikissa tilanteissa. Kuuliaiseksi ei tulla kirjoja lukemalla vaan elämällä ne todeksi.
Kirkon historia on pyhien ihmisten historiaa, jotka ovat elämässään seuranneet Kristusta ja täyttäneet hänen tahtonsa. Joskus tämä tehtävä saattaa tuntua niin musertavan suurelta, ettemme edes uskalla aloittaa sitä.
Usein ongelma on siinä se, että me yritämme voittaa koko maailman kerralla. Kukaan ei kykene ottamaan vastaan kaikkia jumalallisia ominaisuuksia yhdellä kertaa, vaan jokaista pitää harjoittaa yksitellen ja myöhemmin ottaa uusia mukaan kun aikaisempi hyvä on jo omaksuttu. Siltikin voi olla, että me emme opi kuin yhden hyveen koko elämämme aikana. Näin kävi monelle kokeneelle ja suurellekin kilvoittelijalle. Onnistuminen yhdessä riittää, sillä se lopulta sisältää kaiken!
Kaiken alku on rukous. Opettele rukoilemaan Jeesuksen rukousta niin huomaat, kuinka hyveet alkavat versoa sielussasi! Herra Jeesus Kristus, armahda minua! Tätä toistamalla huomaat, kuinka sydän herkistyy ja alkaa pohtia valintojamme. Rukous tukee hyviä valintoja ja pian huomaamme, kuinka Pyhä Henki viihtyy sydämessämme yhä pidempiä aikoja.
Annettu tehtävä
Miten tämä sitten liittyy Herramme taivaaseen astumisen juhlaan? Tässä juhlassa meille konkreettisesti näytetään miten suuri mahdollisuus me olemme. Meillä ei ole mitään syytä hävetä tai väheksyä itseämme, kun käännämme katseemme kohti Vanhurskauden aurinkoa. Toki me olemme heikkoja ja syntisiä, mutta samalla Kristus on voittanut jokaisen heikkoutemme ja syntimme. Vaikka me elämme tässä langenneessa maailmassa, meidät on silti lunastettu ja ostettu vapaiksi synnin ja kuoleman orjuudesta.
Helatorstain me saamme tehtävän ja meidän lähetetään maailmaan. Sen kera saamme lupauksen, että Herra on kanssamme maailman loppuun saakka. Hän on tukenamme ja lohduttaa meitä. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt (Matt. 11:30). Hän lohduttaa meitä, kun kateellinen paholainen yrittää tuhota tämän jumalallisen tehtävämme.
Kun Herra astui ylös taivaisiin, opetuslapset palasivat iloiten Öljymäeltä kaupunkiin. Jumala ei taivaaseen astuessaan hylännyt meitä maan päälle, vaan vei siis ihmisyytemme kirkastettavaksi taivaaseen. Ilo täytti opetuslapset ja he palasivat Jerusalemiin ja olivat temppelissä alati. Nyt heidän ilonsa oli täydellinen. Mitä tämä ilo on? Se että Kristus todellakin oli Jumalan poika ja että toinen lohduttaja, Pyhä Henki, vuodatetaan meidän päällemme.
Tehtävämme ei ole ole pelkkää iloa, vaan meidän on varauduttava niihin koettelemuksiin, joista meille kerrotaan autuuden lauseissa. Me olemme tässä maailmassa janoisia, nälkäisiä, vainottuja, murheellisia, hengessämme köyhiä. Mutta me emme ole yksin: Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20).
Pääsiäisen juhla huipentuu siis Herramme taivaaseen astumiseen. Sinulle on nyt annettu tehtävä, kirkastaa Jumalan kuva itsessäsi ja kasvaa Hänen kaltaisekseen. Viimeisenä päivänä me olemme ne kolme palvelijaa, joille isäntä antoi viisi, kolme ja yhden denaarin. Mitä sinä niillä teit? Kaivoitko ne maahan vaan laitoitko ne tuottamaan lisää hyvää? Vastaus tähän ratkaisee sen seuraammeko Kristusta taivaaseen ja otammeko vastaan sen palkinnon, joka meille on varattu iankaikkisessa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti