Paastorauha ja Gregorios Palamas

Minusta tuntuu, että meidän aikanamme hiljaisuus ja hiljentyminen, vaikeneminen ja pidättäytyminen ovat asioita, joita ei osata enää arvostaa tarpeeksi. Kaikenlainen fyysinen ja hengellinen melu täyttää kotimme ja mielemme heti aamusta ja jatkuu aina yöhön asti. Kun elämme jatkuvassa hälyssä, me menetämme kosketuksen itseemme ja sen kautta myös läheiseemme. Jos emme tunne omaa ajatteluamme, muista omia muistojamme ja haaveitamme, mieti omaa tarkoitustamme ja suunnitelmiamme, me erkanemme itsestämme ja vieraat ajatukset täyttävät mielemme.

Paasto kutsuu meitä keskittymään ja hiljentymään. Korostan itse usein paaston aikana ruokapaaston ja hyvien tekojen merkitystä mutta hiljentymisen, pidättyväisyysen ja vaikenemisen merkitys on kasvanut mielessäni vuodesta toiseen. Nykyaikana tiedonvälitys on hyvin nopeaa ja sen vuoksi me elämme jatkuvassa informaatiotulvassa, jota emme aina edes pysty ottamaan vastaan ja jäsentämään.

Kiinnostumme helposti monista asioista, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla meidän elämäämme. Me emme useinkaan osaa muodostaa tästä informaatiosta kokonaisuutta tai erottaa siitä propagandaa tai tarkoituksenhakuisuutta. Me tiedämme faktoja monista asioista mutta meiltä puuttuu rauhallisen ja levollisen elämän tuoma viisaus.

Vähempikin informaatio riittäisi. Mediavälineet voi sammuttaa tai laittaa äänettömälle, vaikka hetkeksi. Mitään suurempaa emme tule menettämään, mutta voimme sen seurauksena löytää hetken rauhan ja tuntea oman hengityksemme rytmin.


Elämämme keskipiste

Elämme suuren paaston toista viikkoa ja tänä sunnuntaina muistamme pyhää Gregorios Palamasta (1296-1354). Gregorios muistetaan kirkkohistoriassa erityisesti hänen vastustaessaan Barlaam Kalabrialaisen opetusta, joka väheksyi rukouksen ja kilvoittelun merkitystä ja korosti sen sijaan filosofisen päättelyn paremmuutta suhteessa teologiaan. Barlaam Kalabrialainen edusti humanismia, jonka mukaan kaiken mitta on ihminen.

Gregorioksen maailmankuva oli kristosentrinen eli Kristus on koko elämämme ja ajattelumme keskus, hänestä kaikki alkaa ja kaikki päättyy häneen. Me arvioimme asioita suhteessa Kristukseen ja sen mukaan me mittaaminen asioiden luonteen.

Helppo ymmärtää kun muistamme mitä tuomiosunnuntaina evankeliumissa sanottiin: kaiken minkä olette tehneet ja mitä olette jättäneet tekemättä, sen te olette tehneet minulle. Viisaat ymmärsivät tämän ja kohtelivat kanssaihmisiään kuin Kristusta. Sen sijaan kadotukseen joutuneet viis veisasivat toisten hädästä.

Näiden kahden miehen välinen kiista on äärimmäisen mielenkiintoinen koko Eurooppan aatehistorian kannalta, koska Barlaamin filosofisesta humanismista syntyi myöhemmin renessanssi ja idän ortodoksinen kirkko alkoi yhä selvemmin erkanemaan länsimaalaisesta ajattelusta.


Hiljaisuus

Hiljaisuuden voima on pelottavan suuri. Todellinen hiljaisuus paljastaa meidät ja me löydämme sen keskellä helposti itsemme sellaisina kuin me olemme. Sen vuoksi vain harva meistä on tottunut siihen.

Ympäristön jatkuva melu tekee meidät levottomaksi. Nykymaailmassa meidät on totutettu jatkuvaan taustahälyyn, mainoksiin, musiikkiin, tekstiviesteihin, keskustelupalstoihin, kommentteihin, soittoääniin, liikenteeseen, televisioon ja ainaiseen tavoitettavuuteen. Turha puhe ja turhan puhuminen ympäröi meitä. Nykyisin me joudumme etsimään hiljaisuutta ja  etsimään paikkaa hiljentymistä varten. Meluisasta elämästä tulee helposti kuin ajatusten virtaa, jossa on oltava aina tavoitettavissa eikä päivillä ole välttämättä mitään suunnitelmaa eikä päämäärää.

Hiljaisuudessa on jotakin samaa kuin pelossa. Se merkitsee jännitystä, odotusta ja keskittymistä. Hiljaisuus ei merkitse vain ulkoisten äänien lakkaamista vaan myös sisäisten äänien vaientamista. Sen kautta me pääsemme käsiksi omaan itseemme. Omasta itsestämme me harvemmin löydämme mitään suurta viisautta mutta se antaa meille mahdollisuuden pysäyttää oravan pyörässä juoksevat ajatuksemme ja antaa mielellemme  mahdollisuuden rukoukseen ja mietiskelyyn.

Hiljentyminen on hengellisen elämän lähtökohta. Hiljentyminen merkitsee järjestyksen tuomista kaaokseen. Se tarkoittaa ensimmäisten asioiden palauttamista ensimmäisiksi ja turhan karsimista mielestämme. Rukous ja Raamatun lukeminen on hyvä ohjenuora levottoman mielemme ojentamiseksi ja rauhoittamiseksi.


Aktiivista hiljentymistä

Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.

Gregorioksen opetus nojasi vahvasti kirkon hesykastiseen perintöön. Hesykastinen elämä on aktiivista elämää, joka suuntautuu ulospäin kohti maailmaa ja Jumalaa. Sisäinen hiljentyminen tarkoittaa avautumista maailmalle, nöyrtymistä suuremman tahdon edessä ja alistumista siihen osaan, joka meille on annettu. Esirukous ja hyveissä kasvaminen liittyy aina toiseen ihmiseen ja se merkitsee toisen rakastamista sellaisena kuin hän on.

 Hiljentyminen Jeesuksen rukoukseen avaa meille tien alkuperäiseen ihmisyytemme.  Me olemme Jumalan luomia ylistäviä olentoja, joiden tehtävä on iloita luomakunnastamme. Me olemme elämässämme usein niin kiireisiä, ettemme näe kaikkea kaunista ympärillämme: sinistä taivasta, muuttolintujen paluuta, lasten leikkimistä, hymyileviä kasvoja, kevään tuloa tai yön tähtitaivasta.

Ellemme löydä hiljaisuutta ja rukousta elämäämme me olemme jatkuvassa ongelmien meressä. Himot usein pyörittävät mieltä synnyttämällä ahneutta, tuomitsemista, vääristelyä ja kateutta. Pian kiihtymys valtaa mielen ja asetumme taisteluvalmiuteen lähimmäistämme kohtaan.

Me voimme lukea teologiaa ja hengellistä kirjallisuutta vaikka kuinka paljon ilman, että se auttaa meidän hengellistä elämäämme. Avain hengelliseen kehitykseen on siinä, että harjoittamme meditatiivista rukouselämää käytännössä ja pyrimme kaikissa valinnoistamme etsimään Jumalan tahdon mukaista elämää. Tämän vuoksi Jeesuksen rukous on tiemme kohti Jumalan kohtaamista.


Sisäinen rauha

Paastotkaamme siis hiljentymällä. Kun saavutamme edes jonkin asteen hiljaisuuden, Aloittakaamme Jeesuksen rukous. Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. Aamulla, keskellä päivää, tehdessämme päivän askareita, palauttakaamme mieleemme tämä yksinkertainen rukous. Se avaa meille toisenlaisen  maailman jossa löydämme tarkoituksen omalle elämällemme Jumalan luomina ainutlaatuisena palvelijoina.

Sisäinen rauha auttaa meitä rakastamaan toisiamme oikealla tavalla. Me löydämme silloin sydämestämme anteeksi antamisen, itsehillinnän, sävyisyyden, myötätunnon ja levon. Ja kun mielemme uudelleen palaa tämän maailman kiireeseen, aloittakaamme rukous uudelleen. Kerta toisensa jälkeen meistä tulee vahvempia rukouksessa ja opimme pian tuntemaan, kuinka myös pyhät ihmiset rukoilevat meidän kanssamme ja meidän puolestamme.

Sisäinen rauha on valmiina meidän sisällämme. Kyse on vain valinnastamme tämän maailman ja taivaallisen maailman välillä. Pyhä Gregorios opettaa:

Jumalaa ei voi oppia tuntemaan älyllisen kehityksen kautta, vaan ainoastaan yhteydessä Jumalaan eli palautettuna luonnolliseen tilaansa ihminen voi saada välittömän tiedon ja kokemuksen Luojastaan.

Ihmisen on mahdotonta omistaa Jumala sisimmässään tai yhdistyä Hänen käsittämättömään valkeuteensa, ellei ihminen puhdistu hyveen kautta ja nouse itsensä yläpuolelle.