Usko ja uskollisuus

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."

Tarina kymmenestä spitaalisesta on meille kaikille tuttu.  Jeesus paransi tien varrella olleet kymmenen miestä spitaalista, kun he huusivat avuksi Herran nimeä. Spitaali oli eristänyt heidät yhteisöstään, koska kyseessä oli hyvin vaikea kuolemaan johtava tauti, joka tarttui helposti. Jeesus tunsi sääliä heitä kohtaan ja käski heitä menemään temppeliin. Matkalla kaikki paranivat, mutta vain yksi heistä palasi kiittämään. Häpeä ja eristys oli päättynyt heidän elämässään ja he saivat elämänsä takaisin.

Spitaali on tautina erityinen evankeliumin kertomuksissa, koska allegorisessa selityksessä spitaali rinnastetaan syntiin. Samoin kuin spitaali, synti tappaa ja eristää ihmisen toisista. Vain Jumala voi auttaa ja palauttaa ihmisen takaisin yhteisön jäseneksi. Mitkä olivat Jeesuksen sanat tuolle yhdelle pelastetulle, kun hän palasi kiittämään Herraa? "Uskosi on pelastanut sinut."

Jumala siis paransi nämä miehet ja vain yksi heistä palasi kiittämään Jumalaa. Me monesti puhumme tämän evankeliumin kohdalla kiitollisuuden merkityksestä mutta se on vain tämän tarinan yksi juonne. On tietenkin hyvin tärkeää, että osaamme oikealla tavalla myös kiittää Jumalaa hänen pitkämielisyydestään ja hyvyydestä meitä kohtaan mutta luulen, että kiitollisuuden takana on jotakin vielä suurempaa.

Ehkä tässä evankeliumissa on lopulta kyse vain uskollisuudesta. Me monesti saamme erilaisia lahjoja Jumalalta, kun käännymme hänen puoleensa mutta mitä tapahtuu, kun me olemme saaneet haluamamme? Meidän uskollisuutemme rakastavaa Jumalaa kohtaan on kovin häilyväistä.

Siksi on tärkeää, ettemme me käänny Jumalaan puoleen vain silloin kun meillä on ongelmia vaan me uskollisesti pidämme katseemme hänessä kaikissa elämämme tilanteissa. Silloin me emme ikään kuin tee Jumalasta jonkinlaista taikuria joka aina vaan päästää meidät pälkähästä. Me elämme Jumalan kanssa arjessa, juhlassa, niin kriiseissä kuin ilonkin hetkinä.

Kun me pyydämme Jumalalta terveyttä me saatamme ajatella, että Jumala meidän rukouksemme kautta Jumala muuttaisi mielemme. Mutta kun rukouksen tarkoitus on päinvastainen, sen tarkoitus on muuttaa meidän mielemme. Saako tuo ihme meissä aikaan sisäisen muutoksen? Ei riitä, että vain ruumiimme parantuu, olennaista on se, että meidän sielumme pelastuu.

***

Siksi sairautta kannattaa lähestyä myös toiselta kannalta. Vanhus Porfyrios aikoinaan rukoili Jumalaa, ettei Jumala tekisi häntä terveeksi vaan hyväksi. Tämä asenne sisältää huomattavasti enemmän nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jumalan edessä, mutta ennen kaikkea uskoa siihen että Jumala tietää mikä on meille parasta pelastuksemme kannalta.

Kaikella on tarkoituksensa, jopa sairaudella, köyhyydellä, epäonnistumisilla. Ne osoittavat meille tämän elämän vajavaisuuden, jotta oppisimme kaipaamaan Taivasten valtakuntaa. Ehkä noiden ikävien asioiden kautta me oppisimme myös huomaamaan, että vaikka me olisimme kuinka terveitä, varakkaita ja suosittuja niin silti jotain olennaista meidän elämästämme voi puuttua. Me huomaamme tämän, kun katsomme ihmisiä, joilla ainakin ulkoisesti on kaikki hyvin. Eivät he Jumalaa rakasta enemmän kuin köyhät ja huono-osaiset. Pikemminkin, ne jotka ovat nälkäisiä, kodittomia ja köyhiä turvaavat Jumalaan.

***

Kymmenen parannettiin ja vain yksi palasi kiittämään. Toivomme varmasti, että me olemme tuo yksi mies, joka palasi. Toivottavasti.

Tai sitten kyseessä on se, että Jumala on tehnyt meille kymmenen hyvä asiaa ja vain yhdestä me kiitämme häntä, jos edes siitäkään. Ei kiitoksen tarvitse mikään jankutuksen aihe olla, että pitäisi koko ajan olla kiittelemässä vaan kyse on asenteestamme tätä elämää kohtaan. Murehdimmeko jokaista pientä katoavaa asiaa vai näemmekö isomman kuva jossa jokainen yksittäinen tapahtuma kasvattaa meitä, jos otamme sen nöyryydellä ja kuuliaisuudella vastaan.

Siunattua joulupaaston jatkoa kaikille!

Joulupaasto: ihmiseksi tuleminen

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" 26 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?" 27 Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." 28 Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." (Luuk. 10:25-28)

Haluan tervehtiä teitä Vapahtajamme sanoin: Tee näin niin saat elää! Sunnuntain evankeliumissa lainopettaja kysyi Jeesukselta mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Hän tunsi kyllä rakkauden kaksoiskäskyn mutta jokin olennainen tuosta puuttui. Tekeminen.

Tämä kysymys on meille kriittinen paaston kannalta. Paastossa ei ole kyse vain tilapäisestä elämänmuutoksesta vaan koko loppuelämäämme koskevasta parannuksen teosta. Kyse on siitä, että löydämme katumuksen kautta oikein suunnan elämällemme. Tuo muutos ei synny nojatuolissa istumalla vaan siitä että teemme päätöksen ja ryhdymme toimeen.

Me olemme alati muuttuvia ja toivottavasti muutokset elämässämme johtavat kohti hyvää. Paasto on yksi tällainen tienhaara joka auttaa meitä kasvamaan ihmisinä ja Jumalan kuvina. Se tarjoaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä ja oppia kohtelemaan toinen toistamme inhimillisesti. Tuntea myötätuntoa, sääliä, olla valmiita jakamaan omastamme, olla vieraanvaraisia ja antamaan anteeksi yhä uudelleen ja uudelleen.

Me emme kilvoittele vain paaston takia vaan siksi että elämällämme on pyhä tarkoitus. Siksi toivon, että me kaikki päätyisimme tilanteeseen, jossa paasto nostaa tähänastisen kilvoituksemme uudelle tasolle ja se osoittautuisi meille niin rakkaaksi aarteeksi, ettemme ole valmiita luopumaan siitä paastonkaan jälkeen.

Tuo alussa mainittu evankeliumin kohta kertoo Laupiaasta samarialaisesta. Siinä on hyvä muistutus siitä, että paasto kuten kaikki muutkin hengelliset asiat ovat aina yhteisöllisiä asioita. Me rukoilemme yhdessä, toimitamme kiitosuhria yhdessä ja voimme saavuttaa pelastuksen yhdessä. Jos yksi meistä lankeaa, se koskettaa koko yhteisöä. Tämän vuoksi me harvoin puhumme sanoilla minä tai minun, on vain me ja meidän. Jos lähimmäisemme on joutunut hätään, on luonnollista, että me autamme häntä, koska hän on osa yhteisöämme.

Erityisesti paaston aikana meidän on kannettava toistemme taakkoja ja oltava toistemme kanssakulkijoita. Tämä vaatii meiltä anteeksiantoa, pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Millaisen lahjan me voimme tuoda Betlehemiin? Me voimme enkelten sanoin tehdä parhaamme, että keskellämme olisi rauha ja meillä kaikilla olisi hyvä tahto toisiamme kohtaan.

Siunattua paaston aikaa!

Kärpäsiä ja mehiläisiä

Pyhittäjä Paisios Athosvuorelainen kertoo eräässä vertauksessaan kärpäsestä ja mehiläisestä, jotka näkevät samalla kukkaniityllä aivan vastakkaisia asioita. Toinen näki kauniita kukkasia joista saa mettä, kun taas toinen pyörii ulostekasoissa ja vaikka sitä häätäisi pois, se ei lähde mihinkään. Mehiläinen lentelee niin kauan huoneessa kuin löytää jotakin makeaa ja vasta löytäessään sen on valmis laskeutumaan.

Pyhän Paisioksen mukaan me kuulumme jompaankumpaan ryhmään, välimuotoja ei ole.

Luulen, että tänä päivänä moni meistä löytää itsensä kärpästen joukosta ja varmasti jokainen haluaisi vaihtaa osansa tuohon mehiläisten ryhmään. Jo pelkästään näinä päivinä, kun seuraamme USA:n presidentin vaaleja, voimme nähdä, miten päähuomion on vienyt henkilöihin liittyvät törkyasiat. 

Mitä me näemme, kun katsomme omaa kotiseurakuntaamme? Näemmekö siellä vain pahantahtoisia ihmisiä joiden toiminnassa emme näe mitään hyvää. Onhan toki asia niin, ettei tässä maailmassa mikään ei ole valmista ja aina löytyy jotakin kritisoitavaa. Mutta parissamme on myös mehiläisiä jotka pikemminkin vaikean tilanteen edessä ryhtyvät korjaamaan ja hoitamaan asioita. Heillä on erityinen kyky löytää asioiden hyviä puolia ja iloita sitä mitä olemme jo saaneet. He ovat hyvällä tavalla tyytyväisiä ja osaavat olla kärsivällisiä keskeneräisten asioiden suhteen.

Me itse teemme tuon valinnan, kumpaan ryhmään kuulumme, kärpäsiin vai mehiläisiin. Me pystymme muuttamaan itsessämme sitä, kuinka me suhtaudumme eteen tuleviin asioihin.

Tämä kilvoitus uudistaa elämämme ja antaa positiivista toivoa ja uskoa vaellukseemme. Se avaa myös meille valoisamman kuvan lähimmäisestämme, sillä luulen, että vain harva ihminen tietoisesti tahtoo pahaa toiselle.

Katumuksen kautta me voimme muuttaa omaa tapaamme ajatella asioita. Useimmiten tämän oivaltaminen vaatii pysähtymistä ja itsemme tarkkailemista sellaisina kuin oikeasti olemme. Jos aidosti havaitsemme oman epätäydellisyytemme ja syyllisyytemme, me emme voi lähteä tuomitsemaan toisiamme.

Asiat ovat harvoin itsessään hyviä tai pahoja. Kun kaksi ihmistä katselee samaa asiaa, kumpikin saattaa tulkita asialle aivan päinvastaiset tulkinnat. Tämä suhtautumisemme kertoo taas sielumme tilasta ja luottamuksesta Jumalaan. Sen vuoksi meidän pitää olla tarkkoja siinä millä tavoin me arvostelemme asioita ja ihmisiä millaisia johtopäätöksiä me teemme.

Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. (Ps. 34:14-15)

Nämä psalmin sanat kertovat kauniilla tavalla mihin meidän elämässämme pitää keskittyä. Todellisen rauhan ja hengellisen ilon me saamme osaksemme silloin kun me vältämme kaikkea pahaa jossa kärpäset viihtyvät ja pyrimme joka hetkessä tekemään hyvää kuten mehiläiset. Se on rauhan etsimistä ja sen löytämistä.