Suomen ortodoksisella kirkolla on tänään erityinen juhlapäivä. Kirkko saa uuden pyhän, kun ilomantsilainen Johannes Karhapää kanonisoidaan eli julistetaan pyhäksi. Kanonisaatiojuhla alkoi perjantaina iltapäivällä ja varsinaista pääjuhlaa vietetään tänään lauantaina. Aamulla kello 10 alkaa Ilomantsissa profeetta Hannan kirkossa liturgia, jonka toimittaa arkkipiispa Leo yhdessä muun papiston kanssa.
Mutta kuka oli tämä Johannes Karhapää? Johannes syntyi Ilomantsissa v. 1884. Tuohon aikaan Suomi oli osa Venäjää ja vuosisadan vaiheessa alkoivat venäläisten sortotoimet suomalaisia kohtaan. Valitettavasti suomalaiset näkivät ortodoksisuuden yhtenä venäläisyyden ilmenemismuotona ja niin ennakkoluulot ortodokseja vastaan kasvoivat.
Johannes oli uskonnonopettaja ja kansanvalistaja, joka toimi erityisesti ortodoksisen uskon puolustajana tässä vaikeassa tilanteessa. Hän teki kansanvalistustyötä ja vaali ortodoksista uskoa Ilomantsissa. Hän sai runsaasti tunnustusta tästä hyvästä työstään mutta samaan aikaan myös paljon vainoa ja panettelua. Tilanne kärjistyi vuonna 1918, kun Kansalaissota riehui pahimmillaan. Johannesta syytettiin vehkeilystä venäläisten hyväksi ja niin hän joutui valkoisten teloituskomppania eteen.. Johannes Karhapää sai kirkastaa Jumalaa marttyyrikuolemallaan vain 33 vuotiaana.
Viime vuonna, siis sata vuotta näiden tapahtumien jälkeen, hänet julistettiin pyhäksi kärsimänsä marttyyrikuoleman vuoksi. Tästä lähin hänet tunnetaan asuinpaikkansa mukaan Johannes Sonkajanrantalaisena ja hänen vuosittainen muistopäivänsä on maaliskuun 8. päivä.
Tänään puhumme pyhyydestä ja siitä, kuinka ihminen voi tulla
pyhäksi. Ortodoksinen kirkko käyttää ilmaisua pyhä, kun katolinen kirkko puhuu
pyhimyksestä. Samaan sanaperheeseen kuuluvat myös ilmaisut vanhurskas ja
autuas.
Pyhä ihminen tuntee hyvin syvällisellä tavalla itsessään
kaipauksen Jumalan pyhyyteen ja huomaa miten kaukana hän siitä onkaan. Tämä
tunne kasvattaa hänessä hengellisen janon. Kristuksen seuraamisen myötä hän voi
saavuttaa saavuttaa nöyryyden ja sydämen puhtauden. Pyhityksen tiellä nämä
kilvoittelijat kokevat monia kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä mutta ovat silti
sydämessään kärsivällisiä. Kristus kertoo meille Vuorisaarnassa tästä tiestä:
Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on
taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät
armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen
nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi
vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan
ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa
saatte, on suuri.
Autuuden lauseet kertovat meille millaisia pyhät ihmiset
ovat. Tätä samaa armolahjaa tarjotaan myös jokaiselle meistä.
Sen vuoksi Autuuden lauseet ovat ylistys ihmisyydelle ja
meidän olemuksemme syvin ilmaus. Meidät on luotu elämään Jumalan läheisyyteen ja
autuuden saavuttaminen on luonnollinen osa elämäämme.
Kaikki tämä johtuu siitä, että syvimmillään me olemme oman
Luojamme kuvia. Tämä kuvana oleminen ei tarkoita sitä, että minä olisin jotain
suurempaa ja mahtavampaa kuin muut ihmiset, vaan jos minä kykenen näkemään
toisen ihmisen Jumalan kuvana, niin olen jo pitkällä. Meissä on kaikki
potentiaali, mitä tarvitsemme pelastusta varten. Potentiaali on hengellinen
nälkä Jumalan luo.
Tänä päivänä me helposti ajattelemme, että pyhä ihminen on
jotain meille tavoittamatonta. Kuitenkin jos me tarkkaan pohdimme Raamatun ja
evankeliumin opetusta, voimme huomata, että vanhurskauden vaatimus koskee meitä
kaikkia. On luonnollista, että ihminen pyrkii hyvään, välttää pahaa ja pyrkii
noudattamaan elämässään parhaansa mukaan Jumalan tahtoa. Tämä perusvaatimus
koskee meitä kaikkia kristittyjä.
Pyhyydessä ei siis sinänsä ole mitään vaikeaa tai monimutkaista.
Me olemme saaneet Raamatusta ja kirkon historiasta monia esikuvia, jotka elivät
esimerkillisen elämän Jumalan tahtoa parhaansa mukaan noudattaen. Meille on
annettu käskyt sekä paljon erilaisia ohjeita ja kehotuksia pyhää elämäntapaa
varten. Tärkeintä kuitenkin on sydämestä kumpuava lähimmäisen rakkaus: se
kuinka me kohtelemme lähimmäistämme kertoo, kuinka me kohtelemme Jumalaa.
Silti me yhä uudelleen saatamme jäädä miettimään, että onko
minun mahdollista edes pelastua? Kysymys on oikeutettu: ihmisen on mahdotonta
pelastua. Silloin me ehkä kuulemme Jeesuksen vastauksen: kyllä, ihmiselle se on
mahdotonta mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.
Tämä Matteuksen evankeliumin kohta kertoo olennaisen pyhittymisestä:
se tarkoittaa ihmisen ja Luojan välistä yhteistyötä, jossa ihminen yrittää ja
Jumala auttaa.
Pyhäksi kasvaminen on mahdollista kenelle tahansa eikä se
ole koskaan liian myöhäistä. Pyhien joukkoon lukeminen on tänä päivänä
kuitenkin harvinaista ja ehkä syynä on se, ettemme me ole kovin herkkiä
havaitsemaan pyhyyttä, joka ympäröi meitä. On hyvä muistaa, että kirkon
julistamat pyhät ovat vain jäävuoren huippu - Jumalan pelastus ja armotalous jää
meille ikuinen mysteeriksi. Maailmassa on varmasti paljon Jumalan tahdon
mukaista elämää viettäneitä kilvoittelijoita mutta meille heidän
elämänkohtalonsa on saattanut jäädä arvoitukseksi.
Jokainen meistä kantaa sisällään pyhyyden siemenentä ja
kenestä tahansa meistä voi tulla todellinen Jumalan temppeli. Kuka tahansa
meistä voi omassa elämässään kirkastaa Jumalan pyhän tarkoituksen.
Tänään siis vietämme Johannes Sonkajan-rantalaisen
muistopäivää. Tämä suuri ilonpäivä ei koske vain tänään kanonisoitava pyhäämme
vana tarkoittaa laajemmassa mielessä myös koko ihmisyytemme juhlapäivää. Meille
on annettu mahdollisuus ja tärkeä tehtävä: täyttäkäämme se siis Jumalan
kunniaksi!
Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen, rukoile Jumalaa meidän
puolestamme!
Marttyyrisi Johannes, oi Herra, | karkeloi seppelöitynä voittajana taivaissa | ja kansamme esikoisena pyhien kuorossa, | sillä Sinulta saamallaan innolla hän toimi oikean uskon puolesta kuolemaan asti. || Hänen rukouksiensa tähden pelasta meidän sielumme. (Marttyyrin tropari)
Marttyyrisi Johannes, oi Herra, | karkeloi seppelöitynä voittajana taivaissa | ja kansamme esikoisena pyhien kuorossa, | sillä Sinulta saamallaan innolla hän toimi oikean uskon puolesta kuolemaan asti. || Hänen rukouksiensa tähden pelasta meidän sielumme. (Marttyyrin tropari)
11.7. leikkasin nurmikkoa puutarhassani ja huomasin, kuinka suuri määrä varjoliljoja oli puhjennut kukkaan. Erityisesti varjoliljat ovat suosikkejani, ne violetinpunaiset. Erittäin huonosti ne ovat menestyneet tällä tontilla, mutta nyt kukkien määrä suorastaan ihmetyttää.
VastaaPoistaAjattelin, että tarvitsevatko nuo upeat perennat paljon varjoa puhjetakseen kukkaan, koskapa sitä varjoa ei todellakaan elämästämme ei ole kuluneena vuotena puuttunut. On ollut kuolemia, sairautta ja monia erilaisia ongelmia lähipiirissä riittämiin.
13.7. radiohartaudessa isä Ville puhui lohduttavasti pyhyydestä ja pyhistä ihmisistä, autuaaksi, pyhäksi julistamisesta. Ja se koskettavin kohta oli kuitenkin: -Jumalalle on kaikki mahdollista. Siinä kohtaa oma raadollisuuteni murtui näkemään asioita uudessa valossa ja tavallaan pitkään mieltä jäytäneitten vaikeitten asioiden ja menetysten vatkaaminen ja pyörittäminen muuttui varjoliljoiksi. Jumala voi! Kiitokset isä Ville voimaannuttavasta kirjoituksesta.
Oliko myös punaisten teloittamia pyhä-nimityksen arvoisia?
VastaaPoistaEnsimmäisen kommentin kirjoittajana vastaanpa näin: Lue Raamatusta Paavalin kirje galatalaisille 3.luku jakeet 27 - 28. Tuohon perustuen tuskin lienee oleellista kaivella värejä esiin asioiden leimaamiseksi.
VastaaPoistaTälläisiä tapahtumaa on mahdoton ymmärtää nykypäivänä.Ortodoksit ovat aina toivottaneet ev.luterilaiset tervetulleeksi Jumalanpalveluksiin ja luostareihinsa.
VastaaPoista