Hyvä paimen

Uskon rukouksen voimaan. Uskon siihen, että meidän elämämme asettuu kohdalleen kun asetumme kerta toisensa jälkeen Jumalan eteen joko tulemalla kirkkoon, pysähtymällä kotialttarin eteen tai puhumalla Kristukselle kuin elävälle Jumalalle. Aina ei tapahdu mitä itse haluaisin mutta aina tapahtuu se, mikä on minulle parhaaksi. Kaitselmus ja johdatus - meidän on annettava siihen mahdollisuus.

Olen sairastanut monia sairauksia ja jokainen niistä on jättänyt jälkensä enkä yhdestäkään ole kokonaan parantunut. Sairauksien kanssa voi tulla toimeen hyvin vaikka ne rajoittavatkin elämää. Jokaisella sairaudella on tarkoitus ja moni on löytänyt lohdutuksen pyhän Serafim Viritsalaisen kirjeestä, Tämä oli minulta. Se muistuttaa hyvin siitä että kaikki on viime kädessä Jumalan lähettämää ja jokaisella asialla on tarkoituksensa.

Mutta ei elämä ole pelkästään kaitselmuksessa kellumista vaan kovaa työtä. Se on jatkuvaa Jumalan kuulemista rukouksen kautta ja vastaamista pelastuksen haasteeseen. Jumala on jo tehnyt kaikkensa pelastuksemme vuoksi, täydet 90 prosenttia, meille jää loput. Hän on tehnyt sitä maailman luomisesta alkaen ja tekee edelleen tänäkin päivänä, sinulle ja minulle. Juhlapöytä on jo katettu ja palvelijat on lähetty maailmaan. Me olemme saaneet paljon mahdollisuuksia katumukseen ja parannuksen tekoon mutta harvoin me me ajattelemme, että tämä päivä voi olla elämämme viimeinen.

Jotta Jumala voi johdattaa meitä kaitselmuksessaan, on hänen oltava kaikkivaltias. Hän on myös kaikkitietävä ja Hän on rakkaus. Hän voi kaikkivaltiudessaan pelastaa meidät kaikesta pahasta, synnistä ja kuolemasta. Hän tietää miten meille tulee käymään mutta hän ei ole määrännyt sitä ennalta. Ihmisen vapaus, se on suuren rakkauden ilmaus ihmistä kohtaan ja se on oman olemassaolomme edellytys. Vain vapaan ihmisen rakkaudella on merkitystä.

Jumalan kaikkivaltius ei ole helppo ajatus. Toki on helppo uskoa että kaikki hyvyys, rakkaus ja armo ovat Jumalan kädessä ja vuodattaa sitä meille yltäkylläisesti. Hänen hallussaan on kaikki ja hän ylläpitää kaikkea Sanansa voimalla. Mutta viime kädessä Jumalan vallassa myös pahuus ja hän käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa meidän pelastukseksemme. Kaikki, siis kaikki, on lähtöisin Jumalasta. Mikään ei tapahdu ilman että hän sallii sen tapahtua.

Tätä vastaan me monesti kapinoimme. Miksi elämämme on vaikeaa ja miksi meidän pitää kärsiä? Miksei meitä suojella ja päästetä pahasta vaan uskostamme huolimatta elämässämme tapahtuu myös hyvin pahoja asioita? Siksi että Jumala sallii sen. Miksi?

Me rukoilemme Herramme rukouksessa, ettemme joutuisi kiusaukseen vaan pääsisimme pahasta. Uskon ja tiedän, että me olemme päässeet monista pahoista tilanteista, vaaroista ja häpeästä. Moni asia elämässämme voisi olla paljon huonommin ja monet salaiset ja häpeälliset tekomme ovat jääneet paljastumatta. Monet Jumalan hyvyyden meitä kohtaan ovat salaisia ja joskus vasta myöhemmin mennä huomaamme miten kaikki järjestyi vaikka vaikeaa olikin. Me olemme saaneet loputtomasta uusia mahdollisuuksia emmekä ole joutuneet vastaamaan rikoksistamme. Ne häpeälliset tekomme, jotka paljastuivat, opettavat meille nöyryyttä nujertamatta meitä. Me saamme monia onnettomuuksia ja sairauksia, jottemme liikaa luottaisi tähän maailmaan vaan hakisimme turvaa Jumalalta.

Lisää pahuutta, lisää Herra pahuutta maan kunniakkaille!. Suuren paaston aikana luetaan aamupalveluksessa halleluja-lauselman liitelauselmana tämä Raamatun kohta. Se liittyy aiheeseemme. Miksi me toivomme Jumalan lisäävän pahuutta maailmassa menestyville ihmisille? Emmekö mieluummin rukoilisi heidän puolestaan? Jumala on valmis pelastamaan ihmisen keinolla millä hyvänsä. Jos maan kunniakkaat menestyvät elämässään epäjumalia palvoen, niin miten he voisivat kääntyä pelastukseen, jos Jumala lisäisi heidän elämäänsä hyvyyttä ja armoa. Lauselman ajatuksena on se, ettei syntinen ihminen käänny Jumalan luokse hyvyyden voimalla ja Jumala on valmis lisäämään pahuutta heidän elämäänsä jotta katumus ja parannuksen teko voisi syntyä.

Profeetta Jeremiaan kirjassa Jumala kutsuu pahaa hirmuvaltiasta Nebukadnessaria omaksi palvelijakseen. Nebukadnessar on meille tuttu hahmo kolmesta nuorukaisesta pätsissä ja tässä Jeremiaan profetiassa tuo kuningas miltei tuhoaa luvatun kansan ja vie heidät pakkosiirtolaisuuteen. Nebukadnessar käytännössä toteuttaa Jumalan säätämän rangaistuksen kansalle, joka hylkäsi hänet.

Me olemme Uudessa testamentissa tottuneet rakastavaan Jumalaan ja joskus Vanhan testamentin Jumalan käytös voi tuntua erikoiselta. Kautta historian on pohdittu sitä, miksi Jumala muutti mielensä. Miten kostavasta ja rankaisevasta Jumalasta tuli rakastava Taivaan isä. Eräässä harhaopissa uskottiin, että kyse oli kahdesta eri Jumalasta, mutta tämän käsityksen Kirkkomme isät torjuvat.

Toki maailmassa tapahtuu monia asioita, joita meidän on vaikea uskoa Jumalan sallimiksi. Tämän vuosisadan karmein rikos oli muutama vuosi sitten 8-vuotiaan pikku Eerikan murha.  Kaksi ihmistä käytti saamaansa vapauttaan äärimmäiseen julmuuteen ja Jumala salli sen. Jumala otti tämän pienen marttyyrin pois tästä julmasta pahuuden täyttämästä maailmasta ja vapahti hänet kärsimyksestä. Miten tämä asettuu aiheeseensa, miten Jumalan kaitselmus tässä näkyy. Riippuu näkökannasta. Me, jotka jäimme tähän maailmaan, saimme kovan opetuksen pahuudesta. Me olemme koetuksella ja rukous noiden väärintehneiden puolesta voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Siihen meitä kuitenkin kehotetaan. Viranomaistoiminta ei ollut moitteetonta ja säännökset varmasti tiukentuvat.

Pikku-Eerika? Asian edessä on lähes sanaton.

Ei Jumala ollut voimaton pahan edessä mutta me näimme mitä pahuus on ja mitä se saa aikaan. Hän eli sielussaan ja ruumiissaan koko tämän maailman pahuuden. Mitä Eerikan sielulle oli varattu tulevassa maailmassa, varmasti jotakin, joka korvaa satakertaisesti kaiken sen kärsimyksen, jota hän koki tämän maailman ihmisten toimesta.

Mitä kaitselmus on omassa elämässäni? Se on luottamista siihen, että Jumala tahtoo minun parastani ja kaikki tapahtuu siksi, että saisin käteeni kaikki avaimet pelastustamme varten. Me emme näe kokonaisuutta, vaan hetkiä nykyisyydestä ja menneisyydestä.  Jokaiseen vastoinkäymiseen liittyy aina myös hyvää ja pelastavaa. Me emme aina löydä tätä näkökulmaa ja se aiheuttaa tuskaa. Jumala taas tietää kaiken ja hänen kirjaansa on kirjoitettu kaikki mitä meille vielä tulee tapahtumaan.

Tämän tietäminen vaatii minulta kärsivällisyyttä ja kestävyyttä kilvoituksessa. Ymmärtääkseni kaitselmuksen minulla pitää olla uskoa ja nöyryyttä Kaikkivaltiaan edessä. En voi nurista päivästä päivään ja esittää koko ajan miten asioiden pitäisi olla. Kaikki on kunnossa ja hyvin, yhtä hyvin kuin Jobilla, joka istui tunkiolla kaikkensa menettäneenä. Ei hän kironnut Jumalaa kun menetti kaiken vaikka kanssaihmiset häntä siihen kehottivatkin.

Meidän on tehtävä itsemme otolliseksi Jumalan kaitselmukseen. Se vaatii sopuisuutta, toisemme asettamista edellemme, kuuliaisuutta, ja ennen kaikkea luottamista Kaitsijaan. Hyvä paimen, Kristus on antanut meille tämän päivän kääntymystämme varten. Usko ja luota siihen, että sinusta pidetään huolta.