Minä en pelkää mitään, koska minä uskon

En pelkää kadotusta enkä haikaile Paratiisia. Anon Jumalalta ainoastaan, että Hän armahtaisi koko maailmaa ja minua. Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen

Tämä lause herätti minut miettimään vakavasti sitä, minkä takia paastoan, kilvoittelen ja yritän elää hengellisesti. Kritiikki, jota Porfyrios esittää, kohdistuu suoraan siihen, miten olen hengellistä elämääni viettänyt. Uskon, että näiden lauseiden jälkeen jokaisen pitää miettiä miksi kilvoittelemme ja mitkä ovat motiivimme. Paastoammeko palkan takia ja rukoilemmeko siksi, että me hyötyisimme siitä?

Mikä vanhus Porfyrioksesta tekee minulle erityisen ohjaajan? Ensinnäkin hänen tuoreutensa ja hänen opetuksensa. Hän eli vuosina 1906-1991 ja koki kanssamme mm. molemmat maailman sodat, sosialismin nousun, 70-luvun energiakriisin sekä Neuvostoliiton hajoamisen 1991. Hän tietää tämän ajan ongelmamme ja eli niiden kanssa. Hän eli ja hengitti sama ilma kuin mekin. 

Vielä enemmän ihailen sitä, miten valtavalla ehdottomuudella hän tukeutuu rakkauteen. Hänellä ei ole b-suunnitelmaa rakkaudelle vaan hän soveltaa tätä periaatetta jokaiseen ihmiseen, vaikka mielemme vastustaisi sitä. Hän oli vakuuttunut rakkauden ylivoimasta. Pyhän vanhus Porfyrioksen mukaan meidän ainoa tehtävämme on vain rakastaa ja rakastaa. Jumalaa ja lähimmäistämme, odottamatta palkintoa siitä. 

Pyhä Porfyrios kehottaa: Rakastakaamme Kristusta vain Hänen itsensä tähden, älkäämme koskaan hyötyäksem­me Hänestä. Laittakoon Hän meidät, minne tahtoo, ja antakoon meille, mitä tahtoo. Älkäämme rakastako Häntä Hänen lahjojensa vuoksi.

Tämän rakastamisen vaatimuksen mukaan meidän pitää myös rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä, koska rakkaus on ainoa asenne mikä meillä voi olla toista ihmistä kohtaan. Rakkaus on pyhän vanhus Porfyrioksen mukaan niin väkevä voima, että se kukistaa kaiken pahan tässä maailmassa. Siksi hän kehottaakin rukoilemaan pahojen puolesta ja auttamaan heitä, ketkä vihaavat meitä.

Porfyrios huomauttaa, ettei meidän pidä rakastaa kuin yhden syyn takia: jotta me olisimme Jumalassa ja Jumala meissä. Emme saa rakastaa palkkion toivossa tai että jotenkin hyötyisimme asiasta. Ja rakastamisen syy on selkeä: rakastamalla lähimmäisiämme, me me opimme siten rakastamaan Jumalaa ja vain Jumalassa meillä on todellinen elämä. Kaikki muu on turhaa.

Pyhä apostoli ja evankelista kirjoittaa: Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. (1. Joh 4:11-12)

Sinä et tarvitse muuta kuin Kristuksen

Minä levitän käteni ja rukoilen kaikkien puolesta. – – Tehkää tekin samoin. Tajusitteko? Älkää rukoilko terveytenne puolesta. Älkää sanoko: ”Herra, paranna minut.” Ei niin, vaan sa­nokaa: ”Herra Jeesus Kristus, armahda minua”; pyyteettömästi, rakastaen, odottamatta itsel­lenne mitään – ”Herra, tee minulle niin kuin rakkaudessasi hyväksi näet...” Toimikaa tästä lä­hin aina näin, rakastaen Kristusta ja veljiänne.

Pyhä vanhus kuvaa hyvin terävästi rukouselämäämme, joka liiaksi keskittyy omien pyyteidemme ympärille. Jumala tietää kyllä meidän tarpeemme ja puutteemme ja antaa meille kaiken mitä me elääksemme tarvitsemme. Siksi hän huomauttaakin, miten me yritämme käydä kauppaa Jumalan kanssa. - Minä paastoan, rukoilen ja autan lähimmäisiäni, jotta pelastuisin. Näin me saatamme olla hyvin lähellä kertomusta Publikaanista ja fariseuksesta. Joskus me jopa alamme vaatia Jumalalta asioita, joista meille ei välttämättä ole mitään hyötyä vaan pikemminkin haittaa.

Meihin saattaa himon kautta syntyä halu jotain asiaa kohtaan, johon me haluamme tyydytyksen Jumalalta. Me siis saatamme ajattelemattomuuttamme pyytää Jumalaa tyydyttämään jopa himojamme. Ja mitä surullisinta, himot paljastavat sen ettemme me rakasta Kristusta vaan synti elää sielussamme vahvana.

Me jatkamme tätä vaihtokauppaa myös lähimmäistemme kanssa. "Jotta tuo ihminen rakastaisi minua, minä teen hänelle näin". Me rakastamme, jotta meitä rakastettaisiin ja saisimme vastarakkautta. Vanhuksen mukaan me saatamme jopa kerjätä rakkautta lähimmäisiltämme. Kuitenkin meidän ainoa tehtävä maailmassa on vain rakastaa ilman, että me saisimme vastarakkautta tai että jotenkin hyötyisimme itse siitä.

Porfyrios käskee meitä rukoilemaan hyvin yksinkertaista Jeesuksen rukousta: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.  Tämä rukous jättää meidät Kristuksen rakkauden ja anteeksiannon armoille, sillä vain hän voi vapahtaa meidät himoistamme. Jumala tietää rakkaudessaan mitä me olemme ja mikä meille on parasta. Me emme pyydä Jumalalta kuin anteeksi antoa ja että hän tekisi meille sen, mikä on meidän parhaaksemme.

Miksi kirjoitan Porfyrioksesta?

Koska tänä aikana me tarvitsemme yhä enemmän esikuvia omaan ortodoksisuuteemme. Me olemme erityisesti täällä Suomessa kovin maallistuneita ja elämme haalealla tavalla kirkkomme elämää. Me tarvitsemme yhä vahvemmin heittäytymistä Jumalan armon, rakkauden ja hyvyyden varaan. Samalla meidän on yhä vahvemmin keskityttävä Jumalan miettimiseen ja toistemme rakastamiseen.

Porfyrios oli yksi meistä joka kasvoi lähelle Jumalan kaltaisuutta. Se olkoon rohkaisu meille kaikille, jotka haluamme omistaa elämämme Jumalalle. Se on mahdollista meille kaikille, kunhan olemme valmiita rukoilemaan ja elämään tuota rukousta todeksi. Meidän tulee vain ottaa tuo tehtävä ainoaksi päämääräksi elämässämme ja tehdä se suurella vakavuudella ja uskolla. Se on meille jokaiselle mahdollista tänäkin päivänä ja sen voi aloittaa jo tänään.

Jouluun liittyy olennaisesti jumalallinen rakkaus maailmaa kohtaan. Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan kun antaa poikansa syntyä Betlehemiin meidän pelastuksemme tähden. Maria osoittaa Joosefin kanssa syvää rakkautta seimessä makaavaa Jeesusta kohtaan. Mutta samalla hän myös kätki enkelien sanat sydämeensä ja mietti joulun mysteeriä sydämessään.

Tämän rakastamisen ja mietiskelyn tuloksena Kristus syntyi myös pyhän Porfyrioksen sydämeen ja niin Jumala elää hänen pyhissään. Suokoon Jumala meille kaikille myös voimia ja kestävyyttä kilvoitteluun, jotta ottaisimme vaarin pyhän vanhuksen sanoista ja saisimme myös itse kokea, miten me elämme Jumalassa ja Jumala elää meissä.

Pyhä vanhus Porfyrios, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Olen käyttänyt tässä jutussa TT Hannu Pöyhösen käännöksiä vanhus Porfyrioksen kirjoituksista. Hän myös kääntänyt suomeksi kirjan "Rak­kauden haavoittama". Vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset. Kirja tarjouksessa Filokaliassa jouluun saakka!