Tänään vietämme kansainvälistä Naisten päivää. Miten oma kirkkomme suhtautuu naisiin ja naisten asemaan? Toivottavasti hyvin. Onko meillä syytä olla siitä huolissaan tai päivittää ajatteluamme 2010-luvulle? Varmasti.
Naisten tasa-arvo on edennyt aimo harppauksen yhteiskunnassamme ja tällä hetkellä olemme maailman kolmanneksi tai neljänneksi tasa-arvoisin maa. Asia on pitkään huomioitu lainsäädännössä ja tasa-arvovaltuutetun kanslia seuraa tilannetta.
Myös kirkossamme naisten asema on parantunut huomattavasti 1990-luvulta alkaen. Tällä hetkellä monissa kirkkokuntamme keskeisissä toimissa on naisia päättäjinä, johtajina ja työntekijöinä. Seurakunnan luottamuselimissä on tänä päivänä ilahduttavan paljon naisia, paikoitellen jopa enemmistöjä.
En silti usko, että meidän kannattaa jäädä hyrisemään tyytyväisinä. Meillä saattaa edelleen tulla eteen vanhoja käsityksiä miesten ja naisten rooleista. Nämä eivät välttämättä kuulu puheissa, vaan saattavat näkyä asenteissa ja rooleissa. Ennen esimerkiksi sanottiin, että naiset eivät saa mennä alttariin ja tätä kysytään edelleen, kun kirkossa käy vierailijoita. Kyllä, tänä päivänä naiset voivat mennä alttariin, jos heillä on jokin tärkeä tehtävä siellä. Kysymys ei ole siis miehestä tai naisesta vaan siitä onko siellä jotakin erityitä tehtävää hoidettavana.
Tasa-arvon ensimmäisessä vaiheessa me etsimme kohtia, joissa naisten tasa-arvoa voitaisiin parantaa ja siinä varmasti meillä on tehtävää. Mutta seuraava vaihe on jo käynnissä, se että pääsemme yli mies- ja naisrooleista. Meillä ei tänä päivänä ole syytä korostaa onko kiinteistölautakunnan puheenjohtaja mies tai nainen, koska sukupuolella ei ole merkitystä tehtävänhoidon kannalta. Me emme valitse miestä tai naista luottamustehtävään tai työntekijäksi vaan tehtävään sopiva henkilö ja samalla muistaen tasa-arvon vaatimukset.
Onko meidän sitten tarkoitus hälventää miesten ja naisten rooleja tässä maailmassa? Ei suinkaan. Kirkkomme on tarkoitus myös tukea, antaa mahdollisuuksia ja ennen kaikkea antaa hyväksyntää erilaisille rooleille. Usein nämä roolit liittyvät perheisiin, isiin ja äiteihin. On hyvä, että naiset voivat halutessaan osallistua työelämään, että isät voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, että myös miehet voivat tulla papin kanssa keskustelemaan vaikeista asioista ja tunteistaan. Kirkkomme ei ole kiinnostunut miehistä tai naisista vaan seurakuntalaisistaan.
Tämä sukupuolirooleista yli pääseminen on nimittäin yksi keskeinen osa Kristuksen opetusta. Kristinusko oli nimenomaan se uskonto, joka painotti ihmisten tasa-arvoa ja erityisesti paransi naisten, lapsien ja orjien asemaa. Apostoli Paavali sanoo sen selkeästi ääneen Galatalaiskirjeessään:
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:27-28)
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti