Minustako pyhä?

Kiittäkää Jumalaa hänen pyhissään, kiittäkää häntä hänen voimansa väkevyydessään!

Tänään oli ilon päivä, kun kirkkokunnan sivuilla kerrottiin kahdesta kanonisoinnista. Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi julisti pyhiksi marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilaisen sekä pyhittäjä Johannes Valamolaisen. 

Tämän Suomen ortodoksiselle kirkolle tärkeä päivä. Suomen ortodoksisen kirkon aikana (1918-) ei ole kanonisoitu ketään eikä kalenterissa ole yhtään suomalaista pyhää. Onko todellakin niin että Suomesta ei ole tullut yhtään pyhää ihmistä sataan vuoteen? 

Ehkä kyse on silti vain suomalaisesta vaatimattomuudesta. Piispa Arseni totesikin oikein, että pyhiä ihmisiä on aina ollut mutta kanonisointeja ei juuri lainkaan. Kanonisointitapauksia etsivä työryhmä esitti neljä kriteeriä, jotka liittyvät pyhään ihmiseen:

- Henkilö on saanut aikaan suuren positiivisen muutoksen, jota voidaan kutsua ihmeeksi.

- Henkilö tekee yleisesti ihmeteltävää hyvää.

- Henkilö luo lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla pysyvästi hyvää.

- Pyhä on kärsinyt marttyyrikuoleman tai osoittanut kestävyyttä ankarassa vainossa.

Tämän lisäksi nämä kriteerit pitää löytyä:

- Henkilön muisto on säilynyt kristittyjen piirissä, muodostunut pysyväksi ja kunnioitusta herättäväksi.

- Kirkko pitää saavutuksia esimerkillisinä ja pyhää niiden vuoksi esirukoilijana.

***

Voiko tavallinen ihminen tunnistaa pyhää ihmistä? Ei välttämättä. Se vaatii meiltäkin erityistä herkkyyttä ja hengellistä kokemusta. Meidän on oltava varovaisia siinä, ettemme ikään kuin etsisi pyhiä ihmisiä tai lausuisi asiasta arvioitamme. Isät varoittavat, että kirkkain taivaan enkelikin saattaa paljastua demoniksi.

Kukaan ihminen ei voi tulla pyhäksi omin voimin. Pyhitys on pelkästään Jumalan armoa ihmistä kohtaan. Pyhä ihminen ei tunne itseään pyhäksi vaan on kuin ihminen, joka menee lämmittelemään takan ääreen. Lämpö tulee kuvaannollisesti Jumalasta. Pyhä ihminen ei myöskään tunne itseään pyhäksi vaan suurimmaksi syntiseksi maan päällä. Pelastuksen varmuutta hänellä ei ole itsessään sillä kaikki riippuu Jumalasta. 

Silti samaan aikaan on hyvä muistaa, että pyhä ihminen heijastaa Jumalan pyhyyttä. Jumalan hyvyyden, pyhyyden ja kauneuden kokeminen tämän maailman keskellä on meille helppoa ja luontaista. Hyvän ihmisen lähellä on hyvä olla, pyhän ihmisen lähellä vielä enemmän. 

En ole koskaan tavannut pyhää ihmistä mutta sen kokeneet kertovat rauhasta ja ilosta, joka ympäröi heitä. Kieltämättä olen tavannut ihmisiä, joissa on jotain erityistä. He ovat vielä enemmän kuin vain iloisia, valoisia ja rakastettavia. He ikään kuin tuijottavat aurinkoa ja toisaalta he ovat kuin kuu, jonka akutta auringon valo säteilee meille.

Joka ikinen meistä on kutsuttu kasvamaan kohti pyhyyttä, tulemaan pyhäksi. Meille on annettu tehtäväksi kasvaa Jumalan kaltaiseksi. On sanottu, että suurin erehdyksemme, jota paholainen meille tarjoaa, on se, että luulemme, ettemme koskaan voisi tavoittaa omassa elämässä Jumalan kaltaisuutta. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus kasvaa Jumalan kaltaiseksi. Tämä on ortodoksisen ihmiskuvan kulmakivi ja ajatukseltaan se on hyvin, hyvin positiivinen.

Pyhät Johannes Ilomantsilainen ja Johannes Valamolainen, rukoilkaa Jumalaa meidän syntisten puolesta!