Tänään olemme kuulleet järkyttäviä uutisia Ranskasta, jossa on tapahtunut useita terrori-iskuja ja kuolleita on yli 120. Me olemme tänä aamuna menettäneet sen rauhan ja turvallisuuden, joka on meille usein itsestäänselvä ja huomaamaton asia.
Olemme astumassa joulunpaaston viettoon ja asetumme paaston myötä odottamaan Rauhan ruhtinasta. Sen vuoksi rauhalla on suuri merkitys valmistautumisellemme. Joulupaaston kynnyksellä voimme yhä selvemmin ymmärtää enkelien sanoman ihmiskunnalle: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:14) Kirkkomme jumalanpalveluksissa on erityisen monia rukouksia, joissa rukoilemme rauhan puolesta. Suuri ektenia alkaa rauhan rukouksilla:
Rukoilkaamme rauhassa Herraa!
Rukoilkaamme Herralta rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta!
Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, pyhille Jumalan kirkoille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä.
Tänä vuonna Eurooppaan ja Suomeen on tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja sen myötä maailma on muuttunut yhä pienemmäksi. Monet ennestään vieraat kulttuurit ovat tulleet hyvin tutuiksi meille. Me kuulemme uutisten kautta välittömästi sen, mitä maailmalla on tapahtunut ja saamme suoraa kuvaa tapahtumapaikoilta. Meillä on käytössämme samat tiedot ja taustat kuin paikanpäällä olevilla ihmisillä. Kaukana maailmalla tapahtuneista kriiseistä on tullut osa meidän elämäämme. Tänä päivänä on vain yksi maailma ja me jaamme sen keskenämme.
Teimmekö virheen kun avasimme kotimme turvapaikanhakijoille? Monien mielessä on viimeistään tänä aamuna herännyt epäilys, voisiko sama tapahtua myös Suomessa. Sen vuoksi on suuri vaara, että me luomme yhä voimakkaampaa vastakkaisasettelua itsemme ja muiden välille. Tämä terrori-isku voidaan helposti kääntää vihamielisyydeksi kaikkea vierasta kohtaan. Moni meistä kaipaa takaisin siihen vanhaan maailmaan, jossa elimme vuosikymmeniä sitten. Se maailma oli yksinkertainen, muistoissamme elämämme oli kuin idylli tv-sarjasta Pieni talo preerialla. Mutta paluuta siihen ei enää ole.
Tämän terrori-iskun pitäisi yhä selvemmin avata meille se todellisuus, josta nämä turvapaikkaahakevat ihmiset pakenevat.
Tämä terrori-isku on arkipäivää siinä sodan maailmassa, josta syyrialaiset ja irakilaiset pakenevat. Jos nämä iskut jatkuisivat maanosassamme yhä uudelleen viikko toisensa jälkeen, mikä olisi suhtautumisemme sotaa ja terroria pakenevia. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että turvapaikanhakijat saadaan mukaan yhteiseen suomalaiseen yhteiskuntamme. Tämä on ainoa tapa, jolla me voimme taistella terroria ja ääritoimintaa vastaan.
Me tarvitsemme yhä selvemmän päätöksen siitä, että pakolaisuutta aiheuttavat sodat Syyriassa ja Lähi-idässä saadaan ratkaistua. Vaikka tilanne on hyvin monimutkainen, sellainen tilanne ei voi jatkua, että me hoidamme vain oireita kun varsinainen syy pakolaisuudelle jatkuu vuodesta toiseen. Tässäkin avain sana on rauha: Rauha on ainoa keino, jolla pakolaisuuta saadaan hillittyä ja noita tuhoutuneita yhteiskuntia saadaan uudelleen rakennettua turvalliselle perustalle.
Paaston tarkoitus on syventää meidän ymmärrystämme omasta itsestämme, tästä maailmasta ja Jumalan suhteesta siihen. Siksi monen mielessä on jo ehkä aiemminkin herännyt kysymys Jumalasta tänä päivän tapahtumissa. Kuinka Jumala voi sallia tällaisen tapahtuvan? Missä Jumala oli silloin kun terroristit hyökkäsivät, miksei hän suojellut meitä?
Jumala sallii tämän kaiken tapahtua, koska meille kaikille on annettu vapaa tahto. Jokainen meistä voi kirota ja siunata, luoda uutta ja tappaa. Me olemme saaneet vapaan tahdon, jotta me voisimme ilmaista rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Vain vapaudessa ilmaistu rakkaus on todellista rakkautta, kun rakkautemme on aitoa halua ja ilmaisee syvän tahtomme, me tiedämme, että se on todellista rakkautta.
Me elämme maailmassa, jossa saatana tekee työtään yhä kiihtyvällä tahdilla. Olemme kulkeneet pitkän matkan pois kotoa ja monet kirkosta eroamisemme kuvaavat hyvin sitä, miten me olemme hylänneet Jumalan meidän elämästämme. Jo kauan sitten lähdimme maallistumisen tielle mutta tänä päivänä me olemme pysyvästi siirtyneet maailmaan, jossa Jumalan tahdolla ei ole merkitystä elämällemme. Jumala suojelee luomaansa elämää käskyjensä kautta ja Kristuksen evankeliumi tuo meille kestävän ja aidon ilon ja siunauksen elämäämme. Miksi me olemme sen hylänneet?
Vaikka monet meistä ovat hylänneet Jumalan, Jumala ei ole jättänyt meitä. Hän on meidän kanssamme ja tämä on joulun tärkein sanoma. Herra on meidän kanssamme elämämme pimeinä hetkinä, hän odottaa sielumme ovella meidän kääntymystämme takaisin Isämme kotiin.
Meidät on Kristuksen seuraajina kutsuttu olemaan poikkeus maailmassa. Tekemään asiat toisin kuin maailmalliset ihmiset luonnostaan tekisivät. Tämä kriisi ei mene ohitse sillä, että me kostamme. Meidän on yhä vahvemmin näytettävä elämässämme, että otamme vastaan sen Jumalan rauhan, jota hän meille tarjoaa. Meidän omien tekojemme pitää olla rauhan tekoja, rauhan sanoja ja rauhan ajatuksia. Tänä päivänä me tarvitsemme yhä voimakkaampia rukouksia maailman rauhan puolesta ja aktiivista työtä sen puolesta, että meistä tulisi rauhan välittäjiä, Jumalan lapsia.
Ps. Filantropian paastokeräys alkaa myös huomenna. Käykääpä tutustumassa!
Aina sama haastellisuus ja viisaus samassa tekstissä. Kiitän sinua, isä Ville, että aina uudestaan muistutat meitä tehtävästämme kristittyinä tässä maailmassa! Tekstisi koen aina yhtä merkittävinä.
VastaaPoista