Pala elämässäsi kuin suitsuke. Levitä ympärillesi hyvää tuoksua, pyhää savua. Elomme on hyvin väliaikaista ja suuntaa vääjäämättä kohti loppuaan. Sulostuta siis elämää sillä jumalallisella kuvallasi, joka on sisimmässäsi.
Olkoon siis sanasi tuoksuvia, hengellisiä, pyhyyteen johtavia, hyviä ja kauniita. Kasvattakoon ne läheisissäsi mielihyvää, turvaa ja hyväksytyksi tulemista. Olkoon sen vuoksi käytöksesi myös keveää, helppoa, rakastavaa ja myötätuntoista. Se koskettakoon toisen ihmisen sielua, hänen henkeään ja olemustaan. Tuntien Sinun voimasi, hellyytesi ja lämpösi.
Olkoon elämäsi kuin suitsuke, uhrilahja joka syttyy ja palaa loppuun tuoden toteuttaen pyhän tarkoituksen elämässäsi, kirkastakoon se Sinussa Jumalan kuvan joka uinuu sisimmässäsi odottaen valon saapumista.
Kiitos isä Ville!
VastaaPoistaAjatuksia alkoi virrata. Eilisiä mietteitäni:
Kuinka minä saatoin unohtaa: ”Tämä on se päivä, jonka Herra teki!”
Oli niin ihana laulaa riemulla Pääsiäisenä: ” Kristus nousi kuolleista!”
Oli niin ihana ilahduttaa toisia kortilla Jouluna: ”Kristus syntyy - kiittäkää!”
Oli niin ihana 1. syyskuuta pyytää ”Herraa hyvyydellään siunaamaan tämänkin vuoden kierto.”
Kohtahan saamme laulaa ”Sinun syntymäsi, Jumalansynnyttäjä Neitsyt…”
Muistan kaikki muutkin vuoden juhlat vahvana, tropareiden kautta mielessä soiden.
Mutta tämä 6.9 päivä? Miksi se ei ole yhtä riemuisa? Luojan antama päivä!
Annan ”maallisten huolten aallokon” nousta korkealle. Lasken kolesteroli- ja sokeriarvojani, enkä tajua, että joku toisaalla laskee ruumiita, kuten lehdestä sain lukea. Mitäpä minä sille kaikelle voin? Vai voinko?
Unohdan joka paikassa olevan ja kaikki täyttävän Pyhän Hengen puoleen kääntymisen. Unohdan rukoilla syvällä ajatuksella toistenkin maiden päämiesten ja kaiken esivallan puolesta. Unohdan syyttömästi vangitut, uskonsa tähden vainotut, yksinäiset, sairaat ja kärsivät ihmiset.
Unohdan, koska suitsukkeeni hiileen sytytetty kipinä on sammumaisillaan. Unohdan, että Pyhän Hengen kosketus saa pyydettäessä kipinän roihuun. Kuinka minä sen olen unohtanut? Psalminkin sanat ovat välillä kateissa: ”Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu.”
Muistaakseni tuota kaikkea tarvitsen yhteisen rukouksen ja ehtoollisen tuomaa voimaa! En olekaan yksin tänä Herran tekemänä päivänä. Jossain tässä maailmassa toimitettiin tänäänkin liturgia. Kuinka minä senkin olen unohtanut?
”Herra, minun Luojani. armahda minua!”
Kiitos ihanasta kirjoituksesta!
PoistaLämpimästi kiitän saatuani olla yli kymmenen vuotta rippilapsenasi!
VastaaPoistaOlit herkällä korvalla kuunteleva, kauniilla tavalla ohjeistava rippi-isä. Opin vuosien aikana ymmärtämään rukouksien syvyyttä ja evankeliumien todellista sanomaa avartavien opetuspuheidesi ansiosta.
Hakeudu syrjään
vetäydy hetkeksi
sydämesi hiljaiseen huoneeseen.
Anna asioiden asettua kohdalleen
levollisesti, ilman kiirettä ja pakkoa.
Anna avoimien kysymysten jäädä avoimiksi,
kunnes on Jumalan aika antaa niihin vastaukset.
Tämän Anna-Mari Kaskisen runon sanoin kaikkea hyvää sinulle sydämeni syvyydestä toivotan! Tie ei ole suora, se kulkee mutkien kautta, mutta aina se vie perille! Jumala löytöretkeäsi siunatkoon!