Kymmenen spitaalista

Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut." (Luuk. 17:12-19)

  

Kymmenen miestä tien vieressä tuomittuina kuolemaan. Vasta sairaus sai heidät ymmärtämään, että me kaikki olemme kuoleman omia ja elämä kulkee vääjäämättä kohti loppuaan. Tämä maailma ei heitä auttanut, päinvastoin, se karkotti heidät luotaan, ajoi ulos kaupungista. He havahtuvat, kun kuulevat Jeesuksen olevan heidän lähellä.  

Miksi Jumala lähestyy näitä sairaita ja syntisiä ihmisiä, jotka kaikki muut ovat karkottaneet luotaan? Siksi, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta syntisistä voisi tulla pyhiä. Kristus tulee sairaan luo parantaakseen hänet, hän tulee kadonneen luokse viedäkseen hänet takaisin Taivaalliseen kotiin.  Jumalan rakkaus on sitä että vaikkei ihminen etsi Luojaansa niin silti Jumala on uskollinen liitolleen ja etsii kadonneen luotunsa!

Mitä me sanomme ja ajattelemme kun sairaudessamme käännymme Jumalan puoleen? Tässä kertomuksessa miehet rukoilivat armoa ja saivat jälleen elämänsä takaisin. Tässä kohtaa on tärkeää havaita se että Jeesus ensin teki ihmetyön ja vasta sen jälkeen kyseli heidän uskonsa perään. Tavallisesti tämä menee toisinpäin. Muuttiko tuo ihmeteko näiden miesten uskoa ja elämää. Ei, vain yksi palasi kiittämään. Jumalan päämäärä ei ole antaa meille vuosia toisensa jälkeen vaan hän antaa meille mahdollisuuden parannukseen ja pelastukseen. Siksi vastaus siihen, mitä me sanomme Jumalalle, vaihtelee.

Jumala voi myös osoittaa ihmeellisen voimansa ja parantaa meidät sairaudesta. Ehkä tuossa tapauksessa tunnusteon koettuamme teemme parannuksen ja palaamme Jumalan luo. Mutta kuinka monesti me olemmekaan olleet kuin nuo yhdeksän muuta jotka eivät palanneet? Ehkä olemme hetken olleet kiitollisia Jumalalle hänen ihmeestään ja jaksaneet hetken olla kiitollisia mutta sitten unohtaneet kaiken. Tuo ihme oli suuri mutta se ei aiheuttanut muutosta elämässämme.

Mutta ymmärrämmekö me lopulta mitä me pyydämme? Tiedämmekö paremmin mikä on meille hyväksi ja pelastukseksi? Sairaudella voi olla monta erilaista tarkoitusta ja se voi koitua myös sielumme pelastukseksi. Se saa meidät kääntymään Jumalan puoleen ja luottamaan hänen apuunsa. Vaikka ruumiimme kuolisi tuon sairauden takia, me voisimme saavuttaa sielullemme iankaikkisen elämän uskollisuuden ja nöyryyden kautta.

Siksi on monesti parempi pyytää, että me saisimme Jumalalta riittävästi voimaa ja kärsivällisyyttä kantaa ristimme jonka olemme saaneet. Tämä kuuliaisuutta ja kaiken antamista Jumalan haltuun. Tätä kautta nöyryys kasvaa sydämessämme ja ymmärrämme mitä Herramme tarkoittaa sanoillaan:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11:28-30)

Nöyryys on sitä, että me luovumme omasta tahdostamme ja pyrimme löytämään kaikessa Jumalan tahdon. On suuri lahja oppia ymmärtämään se opetus, jonka vanhurskas Job kiteytti: Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! (Job 1:21)

Kyse ei ole siitä mitä meille tapahtuu vaan siitä, miten me asennoidumme siihen ja kuinka kunniallisesti me tuon ristin kannamme. Uskon vahvasti, että kaikella tässä elämässä on tarkoituksensa. Oikein ymmärrettynä jokainen elämämme tapahtuma johtaa meitä kohti pelastusta, jos osaamme asennoitua siihen oikein. Siihen tarvitsemme nöyrää asennetta Herraamme kohtaan ja kykyä hiljentyä ja kuunnella hänen sanojaan.

Jokainen noista kymmenestä miehestä päätyi lopulta kuolemaan. Siksi meidän on ymmärrettävä koko elämämme kokonaisuus ja ymmärtää, ettei Jumalan tarkoitus ole pelastaa katoavaa ruumistamme tässä maailmassa. Jumala on sen tehnyt maasta ja Jumalan käskyn mukaan maahan palaava. Hänen tarkoitus on saada meidän katoamaton ja ikuinen sielumme pelastumaan.