tag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post6313929124931150269..comments2023-12-18T13:40:35.047+02:00Comments on Ortodoksina tänään : Brutaalia terroria Marian suojeluksen päivänäVillehttp://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-76942784173315003642016-12-12T02:09:28.519+02:002016-12-12T02:09:28.519+02:00Onneksi 90-luvulla ex-Jugosslaviasta paenneille ih...Onneksi 90-luvulla ex-Jugosslaviasta paenneille ihmisille oli täällä ortodoksinen kirkko.<br /><br />Kovien kokemusten jälkeen keskellä kielimuuria eläminen oli varmasti vaikeaa.<br /><br />Karjalais evakoille perustettiin siirtoseurakuntia,asiaa ei voi edes ymmärtää miltä tuntuu jättää todella kaikki.<br /><br />Ort.kirkko menetti omissa sodissamme luostarinsa ja paljon muutakin.<br /><br />Valitettavasti sama hävitys ja kauhistus jatkuu nykypäivänäkin.<br /><br />Omista kärsimyksistämme on kulunut sen verran aikaa ettei nyky sukupolvemme käsitä mitä silloin tapahtui.<br /><br />Tehkäämme parhaamme.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-5159469572485305522014-10-01T13:13:10.736+03:002014-10-01T13:13:10.736+03:00Kiitos palautteesta!
On vaikea ymmärtää miten su...Kiitos palautteesta! <br /><br />On vaikea ymmärtää miten suurta tuskaa veljemme joutuvat kärsimään uskonsa tähden niinkin lähellä kuin esim. Ukrainanssa ja Pohjois-Irakissa. Toki rukouksen lisäksi me voimme hyväntekeväisyyden kautta (Unicef, Punainen Risti) lisätä apuamme mutta se ei poista sitä perusasiaa että moni saa hengellään maksaa uskostaan. <br /><br />Siksi meidänkin pitää enemmän keskittyä uskomme uskonasioihin ja todellakin kuten sanoit keskittyä myös yhä tarkemmin rukouksiimme, jossa muistetaan kyllä kaikkia kristiveljiämme ja -siasariamme maailmalla. Muuten meidän koko käsityksemme ortodoksisuudesta muuttuu aika kiiltokuvamaiseksi ritualismiksi. Ortodoksit ovat kautta historian olleet vainottu väestönosa ja sitä se on tälläkin hetkellä, joten tehdään parhaamme millä aineksilla joita meille on annettu.<br />Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-8303725780291716112014-10-01T09:37:19.287+03:002014-10-01T09:37:19.287+03:00Hieno kirjoitus, isä Ville! Monella tavalla hyvä. ...Hieno kirjoitus, isä Ville! Monella tavalla hyvä. Tärkeitä asioita, uskomme ydinasioita. Tartun nyt tässä vain yhteen: Olen niin iloinen, että edes yksi ortodoksipappi Suomessa ottaa kantaa kristittyjen vainoihin, joita mm. lähi-idässä ja Irakissa on meneillään. Olen jo pitkään ihmetellyt, että missä ihmeen kuplassa, satutodellisuudessa suomalaiset ortodoksit oikein elävät, ihan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin Suomi ja suomalaiset ja ihan kuin kenenkään muun kärsimys ei koskettaisi kuin vain oma. Ehkä useimpia ei kosketakaan. Ortodoksisuus on suomalaisille enimmäkseen kai kaunista romantiikkaa, kulttuuria, hieno harrastus. Meillä uskosta ei jouduta maksamaan. Päinvastoin, usein koetaan, että on hienoa ja muodikasta olla ortodoksi. Ortodoksisuus riisutaan meillä mielellään sellaisista asioista, jotka ovat liian outoja ja kummallisia valtaväestölle ja luterilaisuudelle, tai ristiriidassa maallistuneiden käsitysten kanssa, ja sillä tavalla ortodoksisuus saadaan säilymään suuren yleisön suosiossa. Jos tällaisella mentaliteetilla ollaan varustettuja, niin tietenkään joissain kaukaisissa maissa tapahtuvat ortodoksikristittyjen vainot eivät voisi vähemmän kiinnostaa. Ymmärrän, että tämä on liian kärjistetysti sanottu, mutta kun keltään, ei edes kirkon johdolta, ei tule mitään kannanottoja vainottujen ja hirveässä ahdingossa uskonsa tähden elävien uskonveljiemme ja -sisartemme puolesta tai edes minkäänlaista hengellisen ja henkisen myötätunnon osoittamista heille, niin väkisinkin tulee ajatuksia, että onko meillä elämä ulkoisesti liian helppoa ja siksi ollaan kapeuduttu omaan ihanaan pullamössötodellisuuteen. En todellakaan tarkoita, että meidän pitäisi ylen määrin ahdistua maailman tapahtumista, mutta joskus pieni ahdistuskin voisi tehdä hyvää. Että edes kerran pysähtyisimme eläytymään vainottujen uskonveljiemme ja -sisartemme tilanteeseen, edes kerran kunnolla miettisimme, että voisimmeko tehdä jotain heidän hyväkseen. Rukous on tärkeä, ja siinä voimme miettiä, että onko meillä sydän mukana, kun rukoilemme. Anonymousnoreply@blogger.com