tag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post2252228596727497945..comments2023-12-18T13:40:35.047+02:00Comments on Ortodoksina tänään : Viisi askelta mystiseen elämäänVillehttp://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-39426512710407387392017-05-26T00:12:37.493+03:002017-05-26T00:12:37.493+03:00Rukoilen ennen nukkumaan menoa ja aamuisin.Tässä k...Rukoilen ennen nukkumaan menoa ja aamuisin.Tässä kovassa maailmassa tuntee olevansa turvassa rukouksen kautta.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-20188751388944682662017-04-06T01:27:24.310+03:002017-04-06T01:27:24.310+03:00Ortodoksinen kirkko on mielestäni mystinen.Ensi ko...Ortodoksinen kirkko on mielestäni mystinen.Ensi kosketukseni ortodoksisuuteen on tapahtunut Valamossa.Se rauha mikä siellä vallitsee on jo tavallaan mystistä.Kukaan ei puhunut oikeastaan mitään.Siellä sai kaikessa hiljaisuudessa kierrellä ja istua.<br /><br />Jostain luin myöhemmin että ortodoksisuus perustuu vapaaehtoisuuteen.En halunnut Valamossa häiritä ketään kun minäkin sain olla rauhassa.Luulin että se on tapana luostarissa ja ortodoksisuudessa.Valamon kirkkokin on sopivan hämyinen ikoneineen.<br /><br />Myös muutkin henkiset asiat kiinnostavat,metsäuskonto tietäjineen ja siihen kuuluva taikausko.Historian näkemyksen mukaan kristinusko ja muinaisusko elivät ja elävät vieläkin rinnakkain.<br /><br />Valamo sijaitsee keskellä Suomen kauneinta luontoa,kuin satu maailma varsinkin keväisin ja syksyisin.Kun kesän kiireinen aika on ohi voi tutustua alueeseen muuna aikana tarkemminkin.Syksyn pimeys luo oman tunnelmansa.Hienot järvet tarjoavat elämyksiä,esim.soutelu aamu usvassa.Samoin keväällä valtoimenaan juoksevat purot puhtaine vesineen ja pelkkä kävely metsässä (jossa ei ole häiritseviä hyönteisiä) on henkinen elämys vailla vertaa.<br /><br />Valamossa voi sitten majoittua ja hiljentyä.Pappismunkkien kanssa voi varmasti keskustella ja Valamo on oma hallinnollinen seurakuntakin opistoineen ja kirjastoineen.<br /><br />Hienoa että meillä on tälläinen paikka olemassa,ekologinen teologia parhaimillaan.<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-73907190068104734312014-09-27T22:00:01.302+03:002014-09-27T22:00:01.302+03:00Tulipa kova kysymys, tämä olisi useammankin kirjoi...Tulipa kova kysymys, tämä olisi useammankin kirjoituksen aihe.<br /><br />Vääränlainen syyllisyyden tunne on sitä, että me pidämme Jumalaa armottomana tuomarina joka rankaisee meitä erehdyksistämme. Tässä ei kyse ole armosta vaan oikeudenmukaisuudesta. Luulen, että loppujen lopuksi suuri osa synneistämme on eritasoisten erehdysten tulosta. Ihminen ei pohjimmiltaan tiedä mikä on hyvää. <br /><br />Syyllisyytemme Jumalan edessä ei ole yksittäisiä tekoja tai sitä, että olisimme epäonnistuneet ihmisinä. Syyllisyyttä ei pidä ymmärtää juridisena asiana, rikoksina, joita joudut sovittamaan tai hyvittämään tuomioistuimessa. Tähänkin käsitykseen törmään silloin tällöin. <br /><br />Syyllisyys syntyy siitä, että me vastustamme Jumalan hyvän tahdon toteutumista. Tämän synnin juuri on syntiinlankeemuskertomuksessa, joka merkitsi ihmisen kapinointia Jumalaa kohtaan. Tämä synninteosta syntynyt syyllisyytemme ajaa meidät eroon Jumalasta. Erossa oleminen taas merkitsee meille sairastumista ja kuolemaa. <br /><br />Syyllisyydessä kysymys on siitä, että me olemme sairastuneet syntiin. Oikeanlainen syyllisyys on sitä, että me tunnistamme oman heikkoutemme Jumalan edessä ja turvaamme hädässämme häneen. Parannuksen teko on kääntymistä Jumalan puoleen heikkoudessamme. Kristus on lääkärimme, joka voi poistaa meistä synnin heikkouden ja tehdä meidän elämämme uudeksi. <br /><br />Syyllisyys johtaa katumukseen ja katumus taas parannukseen. Toki lukiessani esim. iltarukouksia, mietin hyvin konkreettisesti kulunutta päivää ja löydän katumuksen aihetta monista arkisista virheistäni, joihin kerta toisensa jälkeen langennut vaikka olisin aamulla toisin päättänyt. Nämä tekemäni konkreettiset synnit herättävät minussa syyllisyyden tunteen, joka johtuu tuosta synnistä, johon jokainen meistä on sairastunut. <br /><br />Siunattua pyhä päivää!Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-34109349740102135642014-09-27T21:23:23.708+03:002014-09-27T21:23:23.708+03:00vielä ..lainatakseni "oikeanlaisen syyllisyy...vielä ..lainatakseni "oikeanlaisen syyllisyyden"...mitä on oikeanlainen syyllisyys?<br />En mitenkään rienatakseni,vaan siksi,että syyllistäminen ja syyllisyydentunne niin helposti musertavat alleen senkin,(vaikkei mihinkään "kamaluuksiin" olisikaan osallinen),joka uskoonsa luottaen parhaansa on yrittänyt .<br />Kaikella kunnioituksella...<br /> ....valoisia syksynkeltaisia päiviä.<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-16678804624565829042014-09-27T20:54:51.132+03:002014-09-27T20:54:51.132+03:00Kiitos tämän jakamisesta!
Olipa kauniin yksinkert...Kiitos tämän jakamisesta!<br /><br />Olipa kauniin yksinkertainen kohtaaminen! Kirjoitan parhaillaan blogitekstiä huomisesta evankeliumista, jossa Jeesus tapaa Pietarin kalaverkkojensa ääressä (Luuk 5:1-11). Tuossa Raamatun kohdassa ei tarkemmin kuvailla tuota kohtaamista, mutta luulen että sen merkitys syveni Pietarille aikaa myöten kunnes saavutti kulminaationsa Herran ylösnousemuksessa. Ei suuria räjähdyksiä tai ilmestyksiä vaan hitaasti syvenevä rakkaus Luojan ja luodun välillä. <br /><br />Toivottavasti tuo saamasi usko myös syvenee ja turvaat siihen niin hyvinä kuin vaikeinakin hetkinä. Tärkeintähän tuossa oli se mitä se sai sinussa aikaan ja millaisia hedelmiä se tuottaa. Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-67007614903352808172014-09-27T20:37:25.081+03:002014-09-27T20:37:25.081+03:00Olen aika varovainen näissä. Teen selväksi ensin s...Olen aika varovainen näissä. Teen selväksi ensin sen, että tuolloin, en käsittänyt ortodoksisuudesta paljon mitään ja kappeliin menin pelkästä uteliaisuudesta, todella arkipäiväisissä tunnelmissa. Muu seurue jäi odottelemaan kappelin ulkopuolelle. Kävelin erään ikonin eteen jolloin tapahtui jotain omalle käsityskyvylleni outoa. Ikoni alkoi "elää", väreillä ja hehkua, se myös suureni ja tuli minua kohti. Vaikea sitä on kuvailla. Mutta siinä ei ollut kaikki. Yllättäin mieleni täyttyi jotenkin täydellisellä rauhalla ja toisaalta pulppuavalla ilolla. Kun menin ulos, olin ällikällä lyöty. Tämän jälkeen kului jonkin aikaa ennen kuin päätin liittyä ortodoksiseen kirkkoon.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-4561553599459411082014-09-27T19:37:25.313+03:002014-09-27T19:37:25.313+03:00Kiitos palautteesta! Teen parhaani ettei mene liia...Kiitos palautteesta! Teen parhaani ettei mene liian raskassoutuiseksi. <br /><br />Me olemme monesti pahimpia tuomareita itsellemme. Tunnistan tuon myös omasta elämästäni. Siksi on tärkeää, että meillä on hyvää suhde kirkkoon ja papistoon. Hyvä saarna herättää meissä oikeanlaisen syyllisyyden, joka johtaa katumuksen ja parannuksen tekoon. Silloin me olemme otollisia saamaan armon, joka antaa anteeksi meidän kompurointimme. <br /><br />Kannattaa nähdä anteeksianto myös velvollisuutena toimia jatkossa oikein. Kirkon isät monesti varoittavat meitä palaamasta entisiin ansoihin kun olemme niistä kerran päässeet pois. Kristinuskon yksi mielenkiintoisimmista asioista onkin se, kuinka me voimme saada tämän armon lahjan vaikkemme olekaan millään lailla kelvollisia sitä vastaanottamaan. <br /><br />Kaunista syksyn jatkoa!Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-67479045248945268562014-09-27T19:12:11.150+03:002014-09-27T19:12:11.150+03:00Tekstisi on painavaa luettavaa.
Luin ääneen itsell...Tekstisi on painavaa luettavaa.<br />Luin ääneen itselleni,että ymmärtäisin ja sisäistäisin paremmin... jotenkin helpompaa kun kuulee.<br />Joudun lukemaan sen vielä uudestaan,jotta saisin siitä kaiken "irti".<br />Armahtamisen kohdalla aina vaan...niin vaikeaa armahtaa itsensä ja oma "kompastelevaisuutensa" tällä elämänpolulla.<br />Että itsekin itselleen antaisi anteeksi... jos kerta Jumalakin...<br />Kiitos kirjoituksistasi,joita seurailen kyllä...<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-82879589084598713052014-09-26T15:29:34.867+03:002014-09-26T15:29:34.867+03:00Kiitos, Marjo, kommentista. Näitä on aina mukava s...Kiitos, Marjo, kommentista. Näitä on aina mukava saada ja ne tekevät omasta kirjoittamisesta paljon mielekkäämpää!<br /><br />Kuten kirjoitit, aina välillä tuntuu siltä, ettemme kunnioita Jumalan kaikkivaltiutta ihan aidosti. Tuskin aina edes ymmärrämme sitä, että Hänen kädessään on kaikki. Että hän tietää kaiken ennen kuin meillä on edes aavistusta jostakin asiasta. Hän tietää meidän elämämme kulun syntymästämme kuolemaan ja kaikki on jo kirjoitettuna etukäteen elämänkirjaan. Tämä ei tarkoita sitä että elämämme olisi ennaltamäärättyä vaan sitä, että Jumala kaikkitietäväisyydessään tietää kaiken. Hän tuntee tulevaisuuden yhtä hyvin kuin historiankin ja tämän hetken. Meillä itsellämme on vain muistikuvia menneistä, ymmärrämme tämän hetken ja näiden kahden varassa on käsityksemme tulevasta. <br /><br />Usko merkitsee luottamista ja meidän pitäisi oppia luottamaan siihen, että me saamme Jumalalta aina parhaan mahdollisen elämän ja pelastuksen hetket. Tässä hetkessä on kaikki mitä me tarvitsemme pelastustamme varten. Miksi haaveilemme enemmästä ja pyydämme lisää, mihin sitä tarvitsemme? <br /><br />Me valitamme nykytilaamme ja ehdotamme Jumalamme kuinka hän voisi parantaa meidän ihmisten elinoloja. Kun olemme sairaita, pyydämme terveyttä; kun olemme köyhiä, pyydämme rikkautta; kun olemme rikkaita, haluamme vähän vielä lisää. Joskus rukous voi muuttua melkoiseksi nurinaksi ja kerjäämiseksi. <br /><br />On toki oikein, että me pyydämme ja siihenhän Kristus meitä kehottaa. Mutta pyydämmekö pelastuksemme kannalta olennaisia asioita? Vuorisaarna taitaa monesti unohtua meiltä. (Matt. 6:26, http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.6.html)<br /><br />Usein me lykkäämme elämäämme eteenpäin sillä varjolla, että kun minä saan tämän ja tämän niin sitten alan kilvoitella tai sitten tämä asia on kunnossa jne. Ja vuodet kuluvat ja ehkä lopulta unohdamme hengelliset pyrkimyksemme ja elämä alkaa hiipua pois. Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-55889493981158608252014-09-26T14:55:23.573+03:002014-09-26T14:55:23.573+03:00Tämä kirjoitus tuli kohti monessa kohdassa. Kiitos...Tämä kirjoitus tuli kohti monessa kohdassa. Kiitos! Erityisesti tarvitsin seuraavan: "Kiitä Jumalaa tästä ihmisestä, siitä, että hän tulee luoksesi opettamaan sinulle jotakin sellaista, jota et vielä ymmärrä ja pyydä anteeksi tuomitsemistasi". Se avasi minulle aivan uuden näkökulman.<br />Rukousosassa kirjoitit, ettei tule rukoilla asioita, jotka Jumala jo tietää. En pääse ajatuksessa eteenpäin, koska mielessäni on vain, että Jumalahan tietää jo kaiken. Millaisia asioita tarkoitat?<br />MarjoAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-45487327557213958982014-09-23T20:34:15.117+03:002014-09-23T20:34:15.117+03:00Kiitos terveisistä!
Aika jännä että näin monelta ...Kiitos terveisistä!<br /><br />Aika jännä että näin monelta löytyy tätä nuoruuden kiinnostusta shamanismia kohtaan. Jollakin tavalla Kirkkomme mystinen tapa käsittää asioita kuuluu tähän... <br /><br />Mitä pienessä kappelissa tapahtui?Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-37125515659037085632014-09-23T20:21:52.345+03:002014-09-23T20:21:52.345+03:00Tutulta kuulostaa tuo aloitus... Castanedani olen ...Tutulta kuulostaa tuo aloitus... Castanedani olen minäkin aikoinaan tutkinut, mutta onneksi ihme (todella, eräässä pienessä ortodoksikappelissa!) johdatti minut kotiinpäin, ortodoksiseen kirkkoon. <br />Kiitos hyvästä kirjoituksestasi!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-89965440001742040662014-09-23T18:58:36.405+03:002014-09-23T18:58:36.405+03:00Hyvä, että toit rohkeasti esille näitä meidän kipu...Hyvä, että toit rohkeasti esille näitä meidän kipukohtiamme. Meillä on paljon hyviä tavoitteita ja päämääriä ja usein jäämmekin tuskallisen kauas niistä. Me olemme kumisevia tynnyreitä ja epäonnistujia kilvoittelussa. Tämän tiedostaminen lisää nöyryyttä ja torjuu ylpeyttä. <br /><br />Mutta periksi ei saa antaa tai rimaa laittaa alemmaksi! Uskon itse siihen, että meidän pitää koulia itseämme yhä uudelleen ja uudelleen ja kärsivällisesti odottaa parantumistamme synnin haavoista. Itse muistutan itseäni aina siitä, ettei kilvoittelu ole kertasuoritus, joka hoidetaan pois kuin 20 vuoden asuntolaina, vaan se tulee aina jäämään kesken. Sitä meidän luontomme on - keskeneräinen ilman Jumalan armoa. <br /><br />Tarkkana kannattaa olla myös siinä että löytää itsessään hengen hedelmiä ja antaa niistä kunnia Jumalalle. Pyhä Henki tekee työtään meissä ja näistä hedelmiä ovat mm. uskomme vahvistuminen ja luottamus Herran johdatukseen.<br /><br />Itse yritän joskus myös pakottaa mieleni toimimaan toisin kuin mihin se on tottunut. Kiroamisen sijaan siunaamista. Se varmaan on samaa kuin ensi kertaa lenkille lähteminen - alku on yhtä tuskaa ja mutta hiljaa se helpottaa ja lopulta muuttuu meille luontaiseksi. Tästä on vielä matkaa aitoon rakkauteen, johon ei pakottaminen auta, mutta itse olen hyvin usein tyytymätön negatiiviseen puheeseen jota mielessäni tapahtuu. <br /><br />Voimia ja kestävyyttä kilvoituksen tielle!Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-7816468177423199112014-09-23T17:21:42.690+03:002014-09-23T17:21:42.690+03:00Kiitos täältäkin! Pystyt ilmaisemaan kaiken hyvin ...Kiitos täältäkin! Pystyt ilmaisemaan kaiken hyvin selkeästi ja kauniisti, varmaan siksi, että pystyt itse toteuttamaan ohjeitasi oikeassa elämässä. Itse koen, että on aina kovin vaikeaa se, että turhanpuhumisesta luopuminen tai tuomitsemisen sijasta siunaaminen, muuttuisi aidoksi lähimmäisen rakkaudeksi. Miten päästä sanahelinän ja ulkokultaisuuden läpi, itseään on erityisen helppo huijata? Ortodoksinen diskurssikin on välillä hyvin hurskaira sanoja, joiden takana humisee tyhjyys tai aivan tavalliset ihmisen viat. En missään tapauksessa tarkoita, että tässä kirjoituksessa olisi niin, vaan olet aidosti tavoittanut sen kuinka asioiden tulisi olla.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-84820269711437241732014-09-23T10:52:05.532+03:002014-09-23T10:52:05.532+03:00Kiitos Ville palautteestasi!
Toivottavasti yhtein...Kiitos Ville palautteestasi!<br /><br />Toivottavasti yhteinen matkamme Kirkkomme elämään muodostuu antoisaksi ja elämää rikastuttavaksi kokemukseksi! <br /><br />Kirpeitä syyspäiviä!Villehttps://www.blogger.com/profile/12960362152159015439noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5271639133623979593.post-21223460662633720672014-09-23T10:14:10.141+03:002014-09-23T10:14:10.141+03:00Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen matkalla kohti K...Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen matkalla kohti Kirkkoon liittymistä, ja tämä tekstisi antoi minulle hyvin paljon voimaa ja opastusta. Rukous ja hiljentyminen todellakin avaavat ihmisen vastaanottavaksi hengelliselle maailmalle, ja ovat mielestäni edellytyksiä kolmelle viimeiseksi mainitsemallesi askeleelle.Ville P.noreply@blogger.com